ICF:n blogi-sivulla ja etusivun ”Uusimmat blogikirjoitukset” -osiossa julkaistavat kirjoitukset

Kun joku uskoo sinuun

”Ei kai tuo tule tänne. Tuo keltanokka!”

 

Kävelin hermostuneesti kohti lasiseinien ympäröimää luokkaa ja näin, miten epäuskoiset katseet hakivat tukea toinen toisiltaan.  Oli ensimmäinen työpäiväni tai oikeammin iltani Helsingin Kauppaoppilaitoksessa.

 

”Hyvää iltaa. Tiedän, että moni teistä ajattelee, mitä tuo vastavalmistunut voi meille opettaa. Luotan kuitenkin siihen, että teidän työelämän kokemuksella voimme täydentää Kauppakorkeakoulussa oppimani viimeisimmän teoreettisen viitekehyksen. Voimme oppia yhdessä ja saada aikaan erinomaisen lopputuloksen.”

 

Tänä päivänäkään en vielä tiedä, mistä tuo viisaus lausua juuri nuo sanat kumpusi. Sen kuitenkin tiedän, että tuosta alkoi minun polkuni coachina. En tosin vielä tuolloin tiennyt coachingista mitään.

Coaching-koulutuksesta (2007-2008) sain sanat ja työkalut omalla luontaiselle tavalleni olla ja vuorovaikuttaa. Löysin tuolloin myös rohkeuden siirtyä henkilöstöjohtajan tehtävistä yrittäjäksi tietämättä vielä, että uusi lama oli jälleen oven takana kuten 1991 valmistuttuani.

 

Menneet kymmenen vuotta ovat kuitenkin kohdelleet minua hyvin. Eikä minun yksin yrittäjänä ole koskaan tarvinnut olla yksin. Coaching-yhteisöissä minua ovat kuluneen kymmenen vuoden aikana kiehtoneet erityisesti avoimuus, luottamus ja auttamisen halu.

 

Kun joku uskoo sinuun, innostuksesi saa siivet. Minun elämässäni tämä on ollut totisinta totta. Lähes kaikki uudet polut elämässäni ovat alkaneet jonkun toisen rohkaisemana, jonkun joka on nähnyt minussa enemmän kuin minä itse. Niin myös nyt, kun Suomen Coaching Yhdistys ja International Coach Federation (ICF) Finland valitsivat minut Vuoden Coachiksi.

 

 

Meillä kaikilla on elämässä hetkiä, jolloin joudumme rakentamaan itseluottamuksemme uudelleen sen koettua erinäisiä kolahduksia työelämän myrskyissä tai kevyemmässäkin aallokossa. Marraskuun pimenevässä illassa sain uudelle toimistolleni vieraaksi kolme upeaa naisjohtajaa. Tässä heidän omaan kokemukseensa perustuvat vinkit itseluottamuksen uudelleen rakentamiseen:

 

  • Huomioi onnistumiset, ne pienetkin, ja tee ne itsellesi näkyväksi. Pidä vaikka onnistumispäiväkirjaa: aamusivulle kolme onnistumista aikaisemmasta elämästä ja iltasivulle kyseisen päivän onnistumiset.
  • Havainnoi, miten puhut itsellesi. Kokeile vaikka kahden viikon ajan puhua itsellesi kuin parhaalle ystävälle ja katso, miten se vaikuttaa.
  • Hae tukea. Keskustele. Pyydä palautetta. Nosta kissa pöydälle. Todennäköisesti yllätyt siitä, miten rohkaisevasti muut sinuun suhtautuvat.
  • Tunnista vahvuutesi. Usein asiat, jotka itselle ovat helppoja ja syntyvät luonnostaan, ovat syvintä osaamistamme. Vahvuudet löytyvät myös asioista, jotka innostavat eniten. Arvosta vahvuuksiasi ja tee sitä, missä olet hyvä.
  • Vahvista itseäsi positiivisella sisäisellä puheella ja sinulle luontaisella voima-asennolla. Tästä tulee hyvä päivä!
  • Huolehdi levosta ja fyysisestä kunnosta. Huomioi, että joskus alakulo voi johtua fyysisestä vaivasta.
  • Ole armollinen itsellesi ja muista, ettet ole yksin. Riittämättömyyden tunne vaanii meitä kaikkia.

 

Hymy valaisi kasvojani ja kiitollisuus lämmitti sydäntäni, kun kävelin yön jo laskeutuessa kotiin. Miten tärkeää meidän kaikkien on ympäröidä itsemme ihmisillä, jotka antavat meille energiaa ja rakentavat uskoa itseemme ja tulevaan, ja joille me voimme tehdä samoin.

 

Lämmin kiitos teille coach-kollegani!

Maarit

 

Maarit Tiililä sparraa johtajia ja johtoryhmiä organisaatioissa, jotka ovat toiminnassaan murrosvaiheessa. Aktiivinen jäsenyys Hallituspartnerit Helsinki ry:ssä ja hallitusjäsenyys Suomen Positiivisen Psykologian -yhdistyksessä pitävät Maaritin tiiviisti kiinni johtamisen tulevaisuuden haasteissa. Erityisen kiinnostunut Maarit on johtajien omista murroksista, joihin hän tarttui jo ensimmäisessä kirjassaan Johtaja, uusi tehtävä, 100 päivää – Tilanne haltuun! Hänen toinen kirjansa Innosta onnistumaan – yhdessä! käsittelee puolestaan sitä, miten johtaja luo tilaa innostua ja saa siten joukot mukaansa.

 

www.maarittiilila.fi

Auki avaaminen eettisesti tärkeää

Tämän vuoden (2018) eettisiin kysymyksiin perehtyneessä jäsenillassa käsittelimme tiimicoachingia ja siihen liittyviä eettisiä kysymyksiä. Keskustelu oli vilkasta ja erittäin hyviä näkökulmia nousi esille. Yksi tärkeä teema oli auki avaaminen. Jäin miettimään tätä teemaa tarkemmin eettisten periaatteiden näkökulmasta.

Auki avaaminen voidaan laajasti katsoen ymmärtää coachin omaan toimintaan liittyvänä auki avaamisena mutta myös coachattavien toimintaan liittyvänä auki avaamisena.

Eettisesti on tärkeää, että coach avaa auki, mikä hänen roolinsa ja tehtävänsä on, miten hän toimii ja pyrkii auttamaan asiakasta ja millä periaatteilla hän toimii. Tällainen perusperiaatteiden auki avaaminen on hyvää ammatillista toimintaa. Lisäksi se rakentaa luottamusta ja luo hyvän pohjan yhteistyölle.

Auki avaaminen tuo esille myös mahdollisuuksien ja rajojen välisen eron. Toisin sanoen, sen avulla coach voi auttaa sanoittamaan odotuksia, hiljaisia toiveita ja piilossa olevia tarpeita. Yhtä lailla, kun hän voi auttaa pohtimaan, mikä annetuissa raameissa on mahdollista saavuttaa. Ammattieettisesti on tärkeää, että coach myös uskaltaa nostaa esille rajat ja mahdolliset esteet.

Coachattavien toiminnan auki avaaminen on mielenkiintoinen kysymys myös eettisesti. Minkälainen auki avaaminen voi auttaa huomaamaan toimimattomia kohtia ja minkälainen taas sulkee yhteyden? Missä kohtaa asioiden auki avaaminen on prosessia eteenpäin vievää ja missä ei?

Luonnollisesti vuorovaikutustyössä koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu omien interventioiden seurauksena. Karrikoiden hyväkin väliintulo voi aiheuttaa ikäviä seuraamuksia huonosti ajoitettuna – ja päinvastoin ”huono väliintulo” hyvän lopputuloksen hyvin ajoitettuna.

Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin ajatella, että coachien ammattieettiseen toimintaan kuuluu pohtia tarkkaan, missä kohtaa ja mitä auki avaa ja mitä ei. Turha varovaisuus ei auta, mutta joskus maltti on valttia. Karrikoiden voitanee sanoa: Jos coachilla ei ole aikaa päättää, turha aloittaa edes avaaminen. Ja jos coachilla ei ole taitoa sulkea jotain prosessia, sellaista ei kannata avata.

Kirjoittaja Satu Kaski on coach (PCC) ja eettisen työryhmän jäsen

SPR ja ICF yhteistyöstä blogi ICF Globalin sivuilla

ICF Foundation haastatteli Gift of Coaching -palkitussa SPR:n pro bono projektissamme olleita henkilöitä heidän kokemuksistaan. Käy lukemassa lisää:

https://coachfederation.org/blog/partners-perspective

Työn ja HR:n tulevaisuus: mitä kun työpaikat vähenee?

Olemme radikaalin muutoksen keskellä. Koskaan aikaisemmin työ ja työelämä eivät ole muuttuneet yhtä nopeasti kuin nyt. Teknologia on kehittynyt hurjaa vauhtia viime kymmenen vuoden aikana, mutta sen seuraaminen taisi unohtua, kun keskityimme niin paljon lamaan ja talouden seurantaan. Tarkoitus ei ole maalata uhkakuvia tässä blogissa, vaan hahmottaa sitä mistä kansainväliset HR-ammattilaisten edelläkävijät keskustelevat.

Tulevaisuuden työstä ja HR:stä puhui Ruud Rikhof huhtikuussa EMCC:n 24. vuosikonferenssissa Amsterdamissa näin: ”Teknologia muuttaa kaiken mitä voit ajatella. Tulevaisuuden organisaatioissa ei ole enää samanlaisia työpaikkoja kuin nyt, vaan työ hajoaa erilaisiksi työn palasisiksi. Nämä palaset voidaan tehdä missä ja milloin vaan. Toisin sanoen, iso kysymys on, miten työ organisoidaan. Tästä seuraa kiperä jatkokysymys, mihin me tarvitsemme organisaatioita, jos työpaikat katoavat?”

Teknologian muutos on eksponentiaalista, mutta ihmisen kyky sopeutua ei ole nopeutunut. Ihmisaivot ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana ja meissä on hyvin paljon luolaihmistä. Paljon enemmän kuin ehkä haluamme edes myöntää. Muutos on ihmiselle aina uhka ja tämä työn muutos on todellinen uhka monelle.

 

Mutta muutos on jo täällä. Siksi pureskelemme seuraavassa vähän auki, mitä tulevaisuuden työ tarkoittaa digitalisaation, robottien ja tekoälyn kehittyessä.

Työn muutos näkyy Suomessa pätkätyöläisinä, osa-aikaisuutena, yksin yrittämisenä, konsulttityönä, kasvuyrityksissä ja työttömyytenä. Rikhof esittää työn muutoksen näin: ennen lähes kaikki työntekijät olivat kokoaikaisissa työsuhteissa ja edelleenkin enemmistö työntekijöistä on työsuhteessa. Mutta tulevaisuuden työ muuttaa tämän: työ jakaantuu koneille ja erilaisiin erityistehtäviin ja kokoaikaisten tehtävien osuus laskee merkittävästi.

 

 

Mitä työn muutos tarkoittaa organisaatioille ja HR:lle? Henkilöstöammattilaisten keskeinen toimintakenttä on ollut organisoida työtä työtehtäviksi ja etsiä niihin tekijöitä. Kun työntekijöitä oli tarpeeksi suuri määrä, tarvittiin esimiehiä johtamaan työntekijöitä ja HR osaaja huolehtimaan palkkauksesta, kehittämisestä, perehdyttämisestä ja lukuisista muista henkilöstöön liittyvistä prosesseista. Näihin prosesseihin henkilöstöammattilaiset fokusoivat edelleen paljon, vaikka kaikki tuo on suunniteltu eilisen konteksteihin! Kun lähemmin tarkastelee, huomaa myös sen, että HR-prosessit ovat epäinhimillistäneet koko johtamisen, työntekijöitä ei kohdata ihmisinä vaan resursseina.

Kun suuntamme tulevaan, mikä muuttuu, mitä kehitämme ja miten, kun työpaikkoja ei ole ja organisaatio muodostuu erilaisista tiimeistä ja verkostoista?

 

Työtä ei jatkossakaan tehdä tyhjiössä, vaan tulevaisuuden työssä ollaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Vaikuttamistaidot ja yhteistyötaidot ovat uusissa työn kuvioissa entistä tärkeämpiä, kun yksin suorittaminen ei riitä.

Ihmisten kohtaaminen on tulevaisuuden työn ytimessä; merkityksellinen työ ja innostava työyhteisö rakentaa luottamusta. Luottamuksen ilmapiirissä saadaan aikaan enemmän ja paremmin, tästä empiirisestä tutkimuksesta voit lukea lisää Paul J. Zakin kirjasta Trust Factor. The Science of Creating High-Performance Companies (2017).

Henkilöstöihmisten ammattitaitoa on vastata tulevaisuuden työn haasteisiin. Heille on työn muutoksessa tarjolla iso rooli. Onnistuminen edellyttää kuitenkin muutosta. Ammatticoacheina tiedämme, että sanat luovat maailmoja. Muutoksen voi aloittaa pienin askelin, heitetään romukoppaan HR – resurssinäkökulma tai hallinto. Rakennetaan tiimikulttuuria ja kohdataan ihmiset yksilöinä – inhimillistä kohtaamista ihmisaivot arvostavat. Luodaan tulevaisuuden työyhteisöjä eettisesti ja vaikuttavalla tavalla.

Anjariitta Savolainen ja Päivi Äijälä, Caleidocons Oy

Ammatillisuus työssämme

Coaching, kuten sen lähityömuodot (työnohjaus ja mentorointi), pitää sisällään monenkirjavaa toimintaa. Palveluja tuotetaan niin yksityishenkilöille arkielämän haasteisiin kuin organisaatioiden ja johtajuuden kehittämiseenkin. Monimuotoisuuden ollessa rikkaus ja mahtava kollegiaalisen oppimisen mahdollistaja, tuottaa se myös hajanaisuutta ja epätietoisuutta. Ammattikunnan ulkopuolella ajoittain vellova kysymys, onko coaching vakavasti otettavaa työskentelyä vai ainoastaan kevyttä puuhastelua, on ihan validi. Ammattikuntaan mahtuu myös palveluntuottajia, jotka saavat paljon huomioita, mutta eivät millään muotoa edusta kattavasti sitä, mitä coaching on.

Mikä tekee coachingista hyvän? Millä varmistaa, että toiminta on riittävän ammattimaista, jos työskentelyn kohteina ovat niin yksityishenkilöt kuin organisaatiotkin? Miten varmistaa ammatillisuus, kun yhtenäinen viitekehys tai ammatillinen koulutus uupuu? Vastaus löytyy pitkälti eettisistä periaatteista; niiden tiedostamisesta ja niihin sitoutumisesta.

Eettisyys on laatua

Kaikissa keskeisissä konsultaatiotyön muodoissa – coachingissa, mentoroinnissa ja työnohjauksessa – on omat eettiset periaatteensa. Yhteistä kaikille näille on se, että kukin näistä määrittelee tahollaan sitä, mitä toiminnassa pidetään arvostettavana, oikeana ja johon ammattilaisen tulisi työssään pyrkiä. Itse asiassa ohjaus- ja konsultaatiotyön eettiset periaatteet poikkeavat toisistaan lopulta melko vähän; pääpiirteittäin sisällöt ovat hyvinkin samansuuntaisia.

Miten eettisyys ja eettiset periaatteet sitten elävät coachingissa? Laadukkaassa coaching-koulutuksessa tulisi aina olla osuutensa eettisyydestä. Hyvässä koulutuksessa käydään läpi toimialan keskeisiä eettisiä periaatteita ja pohditaan käytännönläheisten esimerkkien kautta viisasta toimintaa eettisesti haastavissa tilanteissa. Valmistuttuaan coacheiksi, hyvä viesti palvelun ostajille on kuulua oman toimialan yhdistykseen. Yhdistykseen kuuluminen tarkoittaa aina myös sitoutumista yhdistyksen eettisiin sääntöihin. Suomessa coachien kannalta keskeisimmät yhdistykset ovat Suomen Coaching-yhdistys ja ICF Finland. Molemmilla on omat eettiset sääntönsä, jotka ovat keskeisiltä osiltaan melko samanlaiset.

Mitä eettisyys on käytännössä?

Eettinen toiminta coachingissa on kaikessa yksinkertaisuudessaan pyrkimystä asiakkaan kannalta tavoiteltuun lopputulokseen hyvinvointia edistävin keinoin. Luottamus, asiakkaan kunnioitus, vastuullisuus, oman osaamisen rajojen tunnistaminen sekä oman ammattitaidon kehittäminen ovat keskeisiä asioita eettisessä toiminnassa. Eettisillä ohjeilla pyritään kuvaamaan coaching-ammattilaisuuteen liittyviä laatutekijöitä, jotka ohjaavat ammattilaista sekä luovat reunoja asiakkaan ja coachin väliselle suhteelle kertoen esimerkiksi mitä asioista coachingissa tulisi olla läsnä ja mitä taas ei. Eettisyyden toteutumisesta suhteessa vastaa coach. Siksi on tärkeää, että hänellä on riittävästi prosessoitua tietoa alan eettisistä kysymyksistä ja käytänteistä.

Eettinen toimikunta

Coachien tukena eettisessä työssä ovat alan järjestöjen lisäksi myös SCY:n, ICF:n ja EMCC:n yhteinen eettinen toimikunta. Toimikunnan tehtävänä on ylläpitää keskustelua eettisistä kysymyksistä ja järjestää täydennyskoulutusta järjestöjen jäsenille. Eettinen toimikunta voi myös tarpeen tullen olla mukana selvittämässä, mikäli asiakassuhteissa on esiintynyt eettisiä ongelmia. Varsinaisesti valtaa käyttävä elin toimikunta ei kuitenkaan ole. Sen sijaan yhteistyötä tehdään tiiviisti emoyhdistysten kanssa.

Mikäli haluat perehtyä lisää eettisyyteen, käy katsomassa yllämainittujen järjestöjen verkkosivuja. Vertailemalla sitä, miten eri yhdistykset ovat eettisyydestä kirjoittaneet, saat hyvän kuvan siitä, mitä coachit itse pitävät ammatillisuudessaan tärkeänä. Vuoden 2018 aikana on myös tarkoitus avata eettisen toimikunnan omat www-sivut. Kannattaa seurata yhdistysten viestintää; lisätietoa aiheesta tulee viimeistään silloin, kun puut ovat vihreät.

 

Peter Peitsalo

Eettisen toimikunnan puheenjohtaja

peter@peterpeitsalo.fi | 040 544 8069

Kirjoitus on julkaistu ICF:n, SCY:n ja EMCC:n sivuilla.

Brysselin terveiset – kokemuksia työskentelystä coachina EU komissiossa

Kuinka tulla EU-coachiksi?

Komission ulkoisia coacheja koordinoi ranskalais-saksalainen konsortio yhteistyössä komission kanssa. Konsortiolla on omat eettiset ja ammatilliset vaatimuksensa. EU edellyttää coacheiltaan mm. pitkää työkokemusta, hyvää koulutustaustaa, coach-opintoja ja työskentelyä supervisorin kanssa (coachin oma työohjaus). The European School of Adminstration akkreditoi EU:ssa työskentelevät coachit haastattelujen ja näyttökokeen perusteella. EU tarjoaa sisäistä coachingia työntekijöilleen, käyttää ulkoisia coacheja lähinnä johdon yksilö- ja tiimicoachaukseen sekä kouluttaa myös sisäisiä coacheja, jotka voivat toimia vertaiscoachina.

 

Brysselin komennukseni

Akkreditoinnin ja coachprofiilini perusteella minut valittiin yhdeksi ammatticoachiksi, joka työskentelee komission Female Talent Development –ohjelmassa.  Ohjelma on laaja pilotti, johon on valittu 108 naispuolista osallistujaa.  Se on monipuolinen kokonaisuus, joka koostuu erilaisista mittauksista, workshopeista, uraohjauksesta, mentoroinnista ja henkilökohtaisesta coachauksesta.  Onnistumisen mittarina käytetään sitä, kuinka moni osallistujista etenee urallaan entistä vaativimpiin johtamistehtäviin.

Brysselissä sain coachata eri Euroopan maista kotoisin olevia upeita naisia. Joukossa oli mm. avaruustieteilijöitä, lakimiehiä, pankkiireja ja kääntäjä-tulkkeja. Joukossa oli jo pitkään esimiesrooleissa työskennelleitä ja esimiesuransa alkutaipaleella olevia. Jotkut heistä olivat saaneet aiemmin coachingia. Heitä yhdisti halu kehittää ja kehittyä. He olivat kiitollisia ja innoissaan siitä, että heillä on mahdollisuus saada coachingia.  Maaperä oli siis varsin otollinen coachingille! Brysselissä tapasin myös sisäisiä coacheja supervision-keskusteluiden merkeissä.  On ilo havaita, että tässä valtavassa organisaatiossa ymmärretään supervisionin merkitys coachien kehittymisen kannalta ja panostetaan coachingiin.

 

Työpäiväni alkoivat aamulla klo 9 ja päättyivät klo 17. Päivässä minulla oli maksimissaan neljä asiakasta ja itse sessiot olivat 1,5 h pituisia.  Kolme sessiota oli virtuaalisia, koska asiakkaat olivat delegaatioissa Senegalissa, Thaimaassa ja Sveitsissä. Valitettavasti parin session wifi-yhteydet olivat tosi huonot, mikä oli todella harmillista coachingin kannalta ja yhden uusin myöhemmin Suomesta käsin.

Työpaikkani oli komission kehittämis- ja koulutusrakennuksessa Brysselin keskustassa ja työhuoneenani toimi iso tila fläppitauluineen. Tällä erää työskentelin Brysselissä kaksi viikkoa ja prosessi jatkuu myöhemmin samojen coachattavien kanssa.

Coachattavat olivat saaneet valita coachinsa coach-poolista ja HR järjesti ja vahvisti kaikki coachingsessiot. Sain erittäin lämpimän vastaanoton ja HR organisoi koko prosessin erinomaisesti!

 

Monet coachingissa työstettävät asiat olivat kuitenkin tyypillisiä johtamisen kysymyksiä.

 

Komission rakenne on hierarkinen ja asiakkaat käyttävät puheessaan paljon erilaisia lyhenteitä. Vaikka coachin ei tarvitse olla sisällön asiantuntija, toi tämä työhön oman haastavuutensa sen lisäksi, että asiakkaiden puhutun englannin kielen taso vaihteli kovasti.  Lisäksi coachattavien työympäristö on kompleksinen. Työkulttuuri on erittäin vaativa ja työkieli yleensä englanti. Jotkut coachingin aiheet liittyivät komission erityispiirteisiin. Monet coachingissa työstettävät asiat olivat kuitenkin tyypillisiä johtamisen kysymyksiä. Miten toimia jämäkämmin? Mikä on work-life –balanssi ja mitä uusia kyvykkyyksiä tarvitsen siirtyäkseni johtamisen seuraavalle tasolle?

Kulttuurierot näkyivät työssäni hauskasti mm. siinä, että tyypillisesti saksalaiset ja skandinaavit saapuivat coachingiinsa etuajassa, kun taas jotkut Etelä-Eurooppalaiset akateemisen vartin kuluessa.  Kulttuurierot näkyvät myös asiakkaiden puheen nopeudessa. Monet heistä ovat erittäin pitkälle koulutettuja ja ovat asuneet useassa maassa. Yksi kolmesta suomalaisista asiakkaistani sanoikin, että kokee olevansa ennen kaikkea eurooppalainen.

Työpaikkani Brysselissä/Euroopan komissio

 

Asuin Brysselin viehättävässä Ixellesin kaupunginosassa lähellä EU-parlamenttia. Vuokrasin ministudion, josta oli kävelymatka työpaikalleni. Tästä oli valtava hyöty, sillä Brysselissä on usein julkisen liikenteen lakkoja. Parin viikon työjaksooni niitä sattui kaksi ja koko kaupungin liikenne oli sekaisin. Oman jännitysmomenttinsa työn aloittamiseen loi se seikka, että jonkun virkailijan loman vuoksi vastaanottoon, jossa saavuttaessa ilmoittaudutaan, ei oltu toimitettu tarvittavaa kulkulupaa. Pelkkä kulkulupa ei sekään yksinään riittänyt, vaan sisään piti kirjoittautua päivittäin passin avulla.

Työrupeamani oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Kotiinpaluuni ei sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. Brysselin kenttä suljettiin 2.3. pienen lumisateen vuoksi ja kaikki lennot peruttiin. Jonotin flunssaisena tuhansien muiden lailla lentokentällä saamatta ruokaa, juomaa tai uudelleen reititystä. Päätin palata kotiin omia teitäni: yöpymisen jälkeen Brysselistä junalla ensin Amsterdamiin ja sieltä lentäen Suomeen. Nyt sitten selvittelyssä on, kuka maksaa korvaukset, koska kyseessä oli lentoyhtiöiden kannalta ns. force majeure -tilanne.

Tästä kommelluksesta huolimatta odotan innokkaana seuraavaa Brysselin komennustani!

Raija Salomaa, PCC, PhD

Mistä vahvat kysymykset syntyvät?

Yksi keskeinen ydintaito on tehokas vuorovaikutus, johon kuuluu niin kutsutusti vahvojen kysymysten esittäminen. Tällä tarkoitetaan taitoa esittää kysymyksiä, joiden kautta syntyy paras mahdollinen hyöty asiakkaalle. Niiden kautta asiakas pysähtyy pohtimaan omaa todellisuuttaan, käsityksiään ja toimintaansa. Ne pysäyttävät ja mahdollistavat uuden synnyn.

Mistä tällaiset kysymykset syntyvät?

Jokaisella coachilla on jonkinlainen viitekehys, jonka kautta hän hahmottaa itseään, asiakassuhdetta ja ihmisen toimintaa ylipäätään. Tämä teoria siis ohjaa sitä, mitä näkee ja miten näkemänsä tulkitsee.

Kysymykset eivät synny tyhjästä. Ne syntyvät teorian kautta. Teoria on coachin ajattelun väline. Teoria ohjaa ammattitaitoa ja ihmisen ymmärrystä.

Jokainen coach kysyessään jotain, ohjaa asiakkaan prosessia johonkin suuntaan, kuten itsetietoisuuteen, tekemiseen tai käsitysten ja uskomusten muuttamiseen. Kysymykset voivat olla voimavarasuuntautuneita, motivaatiota herättäviä tai kyseenalaistavia, vain joitain mainitakseni.

Joskus kuulee, että koulutuksissa on harjoiteltu vain kysymysten esittämistä. On toki tärkeää, että coachilla on työkaluja, mutta oleellisempaa on, että coach ymmärtää, mihin mikäkin työkalu perustuu ja mihin sen käyttö sopii.

Kysymysten esittämisen tulee nousta asiakkaan tilanteesta. Siitä, mitä coach kuulee, aistii rivien välistä ja läsnäolollaan voi tuntea. Tämän kuulemisen, aistimisen ja tuntemisen lähtökohdat kumpuavat coachin teoriasta – siis siitä, miten hän hahmottaa ja tulkitsee hahmottamansa.

Vahvat kysymykset, siis sopivalla tavalla haastavat kysymykset, jotka mahdollistavat asiakkaan pysähtymisen itselle tärkeän asian ääreen syntyvät viime kädessä coachin käyttöteoriasta.

Aika ajoin coachin on tärkeää oman ammattitaidon ylläpitämisen näkökulmasta myös päivittää ja arvioida omaa käyttöteoriaansa. Näin coachin yksi ydintaito onkin sivutuote.  Vahvat kysymykset näkyvät coachingistunnoissa johtuen vankasta tietopohjasta, joka ohjaa osin intuitiivisesti pohtimaan asioita, jotka pysäyttävät.

 

Satu Kaski, PsT, coach (PCC)

Kirjoittaja on ICF Finlandin hallituksen jäsen. Hänen omat nettisivut ovat osoitteessa www.clearmind.fi

Tule (melkein) sellaisena kuin olet

”Kuinka haluat, että valmistaudun siihen coaching-tapaamiseen?” Niin, mitä minä coachina haluan? Coachingiin ensimmäistä kertaa tuleva esimiesasiakkaani on kiinnostuneen utelias ja haluaa varmistua onnistuvansa roolissaan niin esimiehenä kuin valmennettavana.

Toimiva vuorovaikutus koostuu vähintään kahdesta osapuolesta. Mitä keskittyneemmin kumpikin tilanteessa on, sitä paremmat edellytykset on luovalle yhteisajattelulle. Ensimmäinen ohjeeni on siis: Tule sovittuun aikaan ja varmistaudu että voit keskittyä mahdollisimman hyvin.

Kavereiden keskinäinen jutustelu on usein hyvinkin inspiroivaa. Coaching eroaa kuitenkin tavanomaisesta jutustelusta siinä, että tavoite ohjaa etenemistä. Toiseksi: Mieti siis mitä haluat ymmärtää paremmin tai missä haluat kehittyä.  Kun oma työnantaja maksaa niin sen kanssa sovitut raamit ovat perustana kussakin tapaamisessa sovittavalle tarkemmalle tavoitteelle.

Coachingissa pyritään saamaan asiakkaan koko potentiaali näkyviin ja käyttöön. On pohdittava omia vaikuttimia, motivaatiota ja oppimistapaa. Pohtimisesta voidaan käyttää myös vahvempaa oppimiseen liittyvää sanaa reflektio. Kolmas ohje ohjaa tähän: Ole avoin pohtimaan toimintaasi ja oppimaan itsestäsi.

Tule siis melkein sellaisena kuin olet.

 

Raija Peltola ohjaa oivaltamaan ja oppimaan yhdessä Päivi Kupiaksen kanssa perustamassaan yrityksessä Tevere Oy. Yhteistyössä Sirian Sirkku Ruudun kanssa Tevere kouluttaa uusia coachingin ammattilaisia. Raija on oik.kand, coach (PCC),  esimiesten ja johdon työnohjaaja sekä tietokirjailija. Teveren nettisivut ovat osoitteessa tevere.fi.  

10 vuoden coaching-polkumme ja kasvava yhteistyöverkosto

Väläyksiä ajatuksistani ICF Finlandin matkassa, josta tällä kertaa puhuttaa aiheina coaching-markkinoiden tietoisuus, ammatticoachit ja CCE pisteiden metsästys sekä avoinna oleva Globaali-ikkuna.

 

ICF Finlandin matkassa 

Ilokseni huomaan, että 10 vuoden matkalla chapterin perustamisesta vuodesta 2007, tavoitteemme ´more quality than quantity´ on säilynyt hyvin. Ammatillinen yhteisömme haluaa painottaa sertifioinnin merkitystä edelleen jäsentemme yhtenä valintakriteerinä.

Oma tuntumani on säilynyt siitä, että asiakaskunta osaa olla aiempaa tarkempi hakiessaan pooliinsa ammatticoacheja. Hyviä perusteluja coachin valintaan löydämme sivuiltamme perustellessamme, miksi juuri ICF coach kannattaa valita. Globalin sivuilta löytyy myös täydentävää tietoa.

 

Coaching- markkinoiden tietoisuus

Coacheja syntyy edelleen kuin sieniä sateella. Törmään tämän tästä tilanteeseen, jossa asiakas ihmettelee coachausta ilmiönä. Kirjo on iso siinä, minkälaista sekoitusta saa coachauksena. Mix voi olla konsultointia, mentorointia, fasilitointia + coachingia. Tavoitteet ja tulokset voivat olla silloin mitä vain. On hyvä pitää mielessä kaksi asiaa; 1. Mitä asiakas tarvitsee ja haluaa ostaa? 2. Miten me sen sanoitamme ja tarjoamme palveluna asiakkaalle tuloksellisesti ammatticoacheina.

Miten voimme lisätä asiakkaiden tietoisuutta coachingista? Herättelen ICF Finlandia ja sen jäsenistöä tuttuihin näkökulmiin. Miten Sinä yksilönä, ja me Suomen osastona voimme vaikuttaa siihen, että coachingin perusilmiö kirkastuu entisestään ja säilyy vaikuttavana omana ohjauksellisena menetelmänään palvellen asiakkaitamme. Arvelen, että vastauksia voi löytyä jokaisesta asiakaskontaktista. Vai miten on?

 

Ammatticoachit ja CCE pisteiden metsästys

ICF sertifiointi takaa sen, että ammatticoach on käynyt akkreditoidun (tai vastaavan) coachkoulutuksen. Dokumentoidut asiakastunnit on toinen keskeinen piirre, mikä kertoo käytännön kokemuksesta. Niiden määrät riippuvat sertifioinnin tasosta. 10 vuoden aikana kriteerit ovat tarkentuneet. Eri hakemuspolkuihin tarvitaan nykyisin CKA (Coach Knowledge Assessment) testi, nauhoituksia asiakastyöstä, etiikkakysely jne. Keskustellessani kollegojen kanssa ICF Converge 2017 Washingtonissa havaitsin että näytöt ja kriteeristö ammatillisen osaamisen osoittamisesta tulevat monipuolistumaan. Laatuvaatimustaso nousee, hyvä näin!

Sertifioituna mentor coachina ja supervisorina toimiessani huomaan, että aika usein coach havahtuu kolmannen vuoden loppupuolella siihen, ettei tunnit ole täynnä sertifikaatin uusimista varten. Sertifioinnin uusiminen ei ole vain kolmen vuoden päähän kerättävä statistiikka 40 CCE tunneista. Tästä herää kysymys:

Miten coachina oma kehittymisen ja kasvun suunnitelma polullasi toteutuu tasaisesti kolmen vuoden aikana? Miten ylläpidät ammatillista osaamistasi?

 

Globaali-ikkuna avoinna

Lokakuun lopulla huomasin sähköpostissa ilokseni ICF Globalin viestin. Kollegani Raija Salomaa on ehdolla kansainvälisen hallituksen jäseneksi. Mahtava mahdollisuus hänen lisäkseen meille suomalaisille, ja miksei yhteistyö verkostoissamme myös skandinaaveille ja eurooppalaisille äänestää oman mantereemme ehdokasta. Raijan kansainvälistä coachingia koskeva väitöskirja mm. antaa perspektiiviä toimia kyseisessä tehtävässä. Peukut pystyyn äänestysnappulan painamisen jälkeen viimeistään 15.11.2017.

 

Coaching terveisin,

Tuula Nurmiluoto, MCC, CCM

ICF Mentor Registry

ICF Finlandin perustajajäsen ja puheenjohtaja 2009

ICF Nordicin deputy director 2006 – 2007

www.topcoaching.fi

“Tuntuu ihan kamalalta!”

 

”Tuntuu ihan kamalalta!”, sanoi coachattavana oleva toimitusjohtaja, kysyessäni häneltä, miltä tuntuisi tehdä se, minkä hän oli juuri oivaltanut oikeaksi tavaksi edetä kinkkisessä asiassaan. Hän toteutti suunnitelmansa ja oli seuraavalla kerralla helpottunut ja tyytyväinen asioiden edistymiseen toivottuun suuntaan. Molemmat hetket ovat juuri niitä, jotka tekevät coachin työstä minulle merkityksellisen ja koen tekeväni tärkeää työtä.

Oikean kysymyksen voima

Jostain aivan yht’äkkiä ja odottamatta tulee se OIKEA kysymys, jota seuraa pidempi, käsin kosketeltava hiljaisuus, huokaus tai tunnereaktio. Silloin tunnen jokaisen aistini valpastuvan, odottavan uteliaana, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Niinä pysähtyneinä hetkinä tapahtuu yleensä jotain suurta, mikä johtaa johonkin vaikuttavaan ja merkittävään. Lepään joka solullani hetkessä ja valmiina reagoimaan tapahtuvaan. Kaikki energiani ja keskittymiseni ovat coachattavassani – hänessä, joka tekee mahtavaa työtä asiassaan antautuessaan uusille alueille ajattelussaan ja uusiin tunteisiin reaktioissaan.

Itsestäni tunnistan vain kylmät väreet ihollani. Noiden hetkien takia tätä työtä tehdään! Noissa hetkissä näkyy coachingin yhtäaikainen valtava voima ja hauras herkkyys.

Onnellisia ovat ne, joilla on joku jolle näyttää haavoittuvuutensa

Coaching-prosessi on vaikuttava ja vaikuttavuus tulee nimenomaan coachattavan tekemästä työstä. Siitä, mitä tapahtuu tapaamisessa ja tapaamisten välissä – tietoisesti tai tiedostamatta. Luottamus coachin ja coachattavan välillä on onnistumisen edellytys, mutta yhtä tärkeää ovat coachattavan halu ja kyky katsoa asioita uusista näkökulmista ja kohdata omat pelkonsa ja toiveensa.

Kuinka monella on työpaikalla henkilöitä, joiden kanssa voi käsitellä asioita täysin avoimesti ja vilpittömästi pelkäämättä omaa haavoittuvaisuuttaan tai epäilemättä täydellistä luotettavuutta? Onnellisia ovat ne, joilla on. Kuinka usein esimiehillä ja johtajilla on aito mahdollisuus kehittää itseään ja toimintaansa vastaavasti kuin coaching-prosessissa? Kenelle johtaja voi sanoa ”tuntuu ihan kamalalta!”?

Leena Helenius, Paraplyy