ICF:n blogi-sivulla ja etusivun ”Uusimmat blogikirjoitukset” -osiossa julkaistavat kirjoitukset

Kuulumisia coachingin tutkimusrintamalta

Coachingia on ryhdytty tutkimaan viimeisten vuosien kuluessa yhä enemmän kansainvälisestä näkökulmasta. On esitetty, että coaching on nykyään globaali ilmiö, joka seuraa kansainvälisten fuusioiden, monikansallisten organisaatioiden ja työn liikkuvuuden synnyttämiä tarpeita.

Tutkimusalana coaching on nuori, ja vaikka useat tutkimukset osoittavat sen olevan yleisesti hyödyksi niin organisaatiolle kuin yksilöillekin, coachingin tutkimuskenttä on vielä pirstaleinen ja tutkimuksia on osin arvosteltu epätieteellisiksi tai  menetelmiltään puutteellisiksi. Tilanne on kuitenkin nopeasti parantumassa, sillä jo useat yliopistot ulkomailla tarjoavat coachingin maisteri- ja tohtoritasoisia ohjelmia, joissa opetetaan myös tutkimusmenetelmiä.

Esimerkiksi USA:ssa toimi Graduate School Alliance for Executive Coaching (GSAEC), jonka jäseninä on useita amerikkalaisia, eurooppalaisia ja australialaisia yliopistoja, ja jonka tavoitteena on edistää coachingin opetuksen standardeja. Myös Harvardin yliopiston yhteyteen on 2009 perustettu the Institute of Coaching. Sen tavoitteena on edistää coachingin tutkimusta.

On ollut ilahduttavaa huomata, että tutkimusprojektini kuluessa tieteellisten coachingartikkeleiden määrä on kasvanut kansainvälisissä julkaisuissa. Myös ICF Global on kantanut kortensa kekoon ja koonnut sivuilleen coachingaiheisia tutkimuksia, joihin voi tutustua tästä.

Vaasan kauppakorkeakoulun johtamisen laitokselle parhaillaan tekemäni artikkelipohjaisen väitöskirjan (Coaching of international managers: Organizational and individual perspectives) tutkimukset ovat mm. osoittaneet, että yritys voi siirtyä melko nopeasti sellaiselle tasolle, jossa saavuttaa hyötyjä coachingista, mikäli organisaatio

  1. Luo pitkäjänteisen coachingin implementointistrategian, joka perustuu organisaation strategiaan ja sen toiminnan tavoitteisiin ja jolla on johdon tuki
  2. Määrittelee selvästi mitä coaching on
  3. Perustaa coachingia ohjaavan tiimin, jonka jäsenillä on kokemusta ulkomailla asumisesta ja työskentelystä, kansainvälisestä busineksestä ja joilla on coaching-koulutus
  4. Yhdistää talent managementin ja coachingin
  5. Varmistaa, että coaching-ohjelmat ovat business-vetoisia
  6. Määrittelee selkeästi sekä ulkoisten että sisäisten coachien laatukriteerit
  7. Mittaa ja arvioi coachingia
  8. Erottaa johdon coachingin esimiesten antamasta coachingista
  9. Luo oppimisjatkumon, joka koostuu erilaisista coaching-ohjelmista eri esimiestasoille
  10. Tekee yhteistyötä akatemian kanssa coaching-prosessien ja niiden mittaamisen kehittämiseksi

Lisäksi tutkimukseni osoittavat, että ulkomaan komennuksella olevien parissa työskentelevien coachien tulee olla haastavia ja heillä tulee olla kokemusta niin kansainvälisestä liiketoiminnasta kuin kohdemaan kielestä ja kulttuuristakin. Coaching kehittää myös ulkomaankomennuksella olevien henkilöiden urapääomaa monipuolisesti, ja siksi kansainvälisesti toimivien yritysten kannattaa harkita coachingia osana henkilöstön kehittämisen työkalupakkia.

 

Hyvää juhannusta ja kesää toivottaen

Raija Salomaa

Senior Executive Coach, PCC,  tohtorikoulutettava, 040 +358 44 350 557, http://www.insideout.biz/

Blogi perustuu väitöstutkimustyöhöni Vaasan kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella.

 

Uusia julkaisuja coachingsta:

Salomaa, R. (2014) Coaching of Key Talents in Multinational Companies in Global Talent

Management – Challenges, Strategies, and Opportunities edited by Dr. Akram Al Ariss, Springer

  1. Heidelberg

Salomaa, R. (2015) Expatriate Coaching: Factors impacting coaching success. Journal of Global

Mobility, 3 Iss 3 pp. 216 – 243

Permanent link to this document:

http://dx.doi.org/10.1108/JGM-10-2014-0050

 

Salomaa, R. & Mäkelä, L. (2015) Expatriates’ experiences concerning coaching as a part of their

career capital development. Conference Proceedings of the Academy of Management’s HRD

Conference in Cork, Ireland, June 2015

 

Abbott, N.G. and Salomaa, R. (forthcoming, will be published in Oct/Nov 2016) Cross-cultural

coaching: An emerging practice. Sage Handbook of Coaching edited by Tatjana Bachkirova,

Gordon Spence and David Drake

Kolme pääteemaa johtotason coachingissa

Vuosien varrella johtoryhmiä ja johtajia coachatessani olen huomannut, että seuraavat samat kolme aihealuetta toistuvat:

  1. Ihmisten johtaminen
  2. Liiketoiminnan ja muutoksen johtaminen
  3. Itsensä johtaminen

Yllä mainittujen aihealueiden alla nousee usein myös niin sanottuja akuutteja teemoja, joita ovat esimerkiksi sisäinen motivaatio yksilötasolla ja henkilöstötuottavuus organisaatiotasolla, kommunikointi ja vaikuttaminen, ensimmäiset sata päivää tai sellainen liiketoiminnan muutos, jonka henkilöstö kokee uhkaavana. Hyvin tavallisena aiheena esiintyy myös oman johtoryhmän toimivuuden parantaminen ja sen tuottavuuden nostaminen. Henkilökohtaisella tasolla halutaan käsitellä taas oman työ- ja elämänkuorman parempaa hallintaan saamista sekä henkilökohtaisen vision ja urakartan hahmottamista.

Näiden ääneen lausuttujen business-teemojen takana voi kuitenkin olla paljon muuta: esiintymisarkuus ja oman pätevyyden vähättely (tai liioittelu), suomalainen vaatimattomuus (tai epärealistinen itsevarmuus) sekä muita asioita ja ajatuksia joita ei syystä tai toisesta voi muualla tuulettaa. Oma coachini ja mentorini sanoi aikoinaan viisaasti, että ”the first issue is seldom the issue”.

Olen huomannut, että tärkeintä johtotason coachattavalle on kuitenkin saada aikaa ja tilaa reflektoinnille, ajattelulle ja suunnittelulle. Ja että tällä tasolla hyvien kysymysten esittäminen ei riitä. Melkein aina yhdistän itse, omasta liikkeenjohtotaustastani johtuen,  coachingin ja mentoroinnin tai coachingin ja sparrauksen samaan prosessiin ja samaan sessioon. Ehkä suhteessa 80/20 tai 70/30. Toimii.

 

Staffan Kurtén, ACC, senior partner, hallituksen puheenjohtaja, HRM Partners Oy

 

Miten tunnistaa ammatti-coach?

Valmennusbisnes on tosiaan villi ala, kuten toimittaja Tanja Vasama kolumnissaan Onhan sinullakin jo oma coach? HS/20.3.2016 toteaa. Kuka vain voi ryhtyä valmentajaksi tai coachiksi. Tässä villissä valmennushypessä on vaikea saada selvää, kuka on ammattilainen ja kuka ei.

Ennen valmentajan hakemista on toki pohdittava mitä valmennukselta itse hakee. Hakeeko potkua peffalle liikkumiseen, jolloin ammattitaitoisen personal trainerin kanssa pääsee varmimmin alkuun. Vai hakeeko esimerkiksi oman ajattelun kirkastamista haastavassa johtamistilanteessa, jolloin johtamiseen fokusoitunut ammatticoach tukee sinua löytämään uusia ajattelumalleja ja menetelmiä tavoitteiden saavuttamiseen.

Mutta miten tunnistaa ammatti-coachin?

Ensin on hyvä tarkistaa, miten ammattitaito on todennettu. Sertifioitu coach tarkoittaa, että on käynyt jonkun kurssin ja saanut siitä kurssitodistuksen. Se ei todenna ammattitaitoa, vaan kertoo että coachingin joku perustietojen koulutus on suoritettu.

Jos coachilla on ICF-sertifiointi (International Coach Federation), voit olla jo aika hyvillä mielin coachin ammattitaidosta. ICF-sertifioinnin edellytys on, että ammatticoachin osaamisvaatimukset ja -kokemus on todennettu. ICF-coach on

  • sitoutunut coachingin eettisiin sääntöihin
  • suorittanut vaaditun coaching-koulutuksen eli hänellä on tarvittava tieto
  • saanut vaaditun määrän ammattia kehittävää mentorointia eli oman oppimisen reflektointia
  • hänellä on vähintään 100 tuntia asiakascoachingia eli käytännön työkokemusta
  • on antanut näytön osaamisestaan eli todentanut taitojen hallinnan
  • suorittanut kirjallisen kokeen coaching-tietämyksestä eli todentanut ymmärryksen.

Jo ansaitun ICF-sertifioinnin voi myös menettää, jos esim. rikkoo eetttisiä sääntöjä tai ei pidä coaching-ammattitaitoaan yllä edellytetyllä tavalla. ICF-sertifiointi on voimassa määräajan (kolme vuotta), mikä varmistaa sen, että ICF-sertifioitu coach on sitoutunut ammattitaidon standardeihin ja oman osaamisensa jatkuvaan kehittämiseen.

ICF on globaali organisaatio, joka on tehnyt töitä ammattimaisen coachingin eteen jo 20 vuotta. ICF-sertifioituja coacheja on 105 maassa yhteensä n. 17 000, joista 152 toimii Suomessa. Suomen ICF juhlii pian 10-vuotistaivaltaan. ICF vastaa coachien sertifioinnista ja coacheja valmentavien koulutusohjelmien akkreditoinnista, se tekee uraauurtavaa tutkimustyötä coachingin vaikuttavuudesta yhteistyössä tutkimuslaitosten kanssa ja jatkuvasti kiristää myös ammatti-coachien osaamisvaatimuksia.

Saatat hämmästyä, mitä saat ammatti-coachin tuella aikaan.

ICF Finland hallitus

Päivi Äijälä, hallituksen pj
Nonna Babitzin, hallituksen varapj

Mä mistä löytäisin sen… oikean mentorcoachin?

”Keskiverto opettaja kertoo. Hyvä opettaja selittää. Etevämpi opettaja havainnollistaa. Erinomainen opettaja inspiroi”

– William Arthur Ward

ICF edellyttää jokaisen ACSTH- tai portfoliohakemuksella ACC- tai PCC- sertifiointia hakevan osallistuvan mentorcoaching-prosessiin. Lisäksi sitä tarvitaan ACC-tason sertifioinnin uusimisessa. Mentorilla on suuri vastuu ja vaikutus coachin taitojen kehittämisessä. Siksi oikean, itselle sopivan mentorcoachin löytäminen on tärkeää meille jokaiselle.

Itse arvostan mentorcoachia joka/jolla on:

  • empaattinen ja läsnä oleva
    Hänellä tulee olla kyky samaistua minun haasteisiini coachina, sekä aito halu nähdä minun kehittyvän. Voidakseen antaa oikeanlaista palautetta hänen on tunnistettava minun tarpeeni, tahtotilani ja mahdolliset esteet kehitykseni tiellä.
  • minua kokeneempi  
    Hänellä on monipuolista kokemusta coaching-työstä ja näyttöä ihmisten kehittämisestä. Hän on rohkea & avoin ja uskaltaa paljastaa myös omia mokiaan coachina. Arvostan korkealle myös omien kokemusten jakamista.
  • hyvä roolimalli
    Opin itse parhaiten kokeneempien toimintaa mallintaen. Siksi haluan, että oman mentorini rima coachina on korkealla ja että hän vaatii itseltään enemmän kuin minulta. En halua vain ohjausta ja neuvoja, vaan haluan oppia uusia toimintatapoja.
  • kyky kannustaa
    Minulle on tärkeää saada mentoriltani paljon myönteistä ja kannustavaa palautetta. Sitten kykenisin myös paremmin ottamaan vastaan myös rakentavaa, kehittymisen mahdollistavaa palautetta.
  • riittävästi aikaa
    Mentorillani on oltava riittävästi aikaa panostaa minuun ja suhteeseemme. Arvostan, että tapaamisiimme löytyy aikaa ilman suurta akrobatiaa.

Mitä asioita sinä arvostat omassa mentorcoachissasi?

ICF globalin mentorcoachien rekisteristä löydät Suomi-hakukriteerillä vaihtoehtoja Suomessa toimivista mentorcoacheista.

Marjut Hallavo, leadership coach, PCC, ICF Finlandin hallituksen jäsen 2016.

Coaching Supervision – coachin ja asiakkaan hyödyksi


Coaching Supervision on Englannissa coaching-alan standardi

Tutustuin Coaching Supervisioniin ensimmäistä kertaa muutama vuosi sitten osallistuessani Englannissa Henley Business Schoolin järjestämään coaching-koulutukseen. Koulutuksessa painotettiin ammatticoachien säännöllisen ’työnohjauksen’, eli Coaching Supervisionin tärkeyttä coachin ammattiosaamisen ja työn laadun varmistamiseksi. Sain kuulla, että Englannissa hyvin tavanomainen kysymys ammatticoacheille on, kuka on Coaching Supervisorisi? Ja mikä huomattavaa, coaching-palvelujen ostoa harkitseva jopa tarkistaa ilmoitetulta Supervisorilta, että coach on säännöllisessä ohjauksessa. Näin menettelevät erityisesti coaching-palveluja organisaatioilleen ostavat HR-ammattilaiset.

Onnekas sattuma – oma Supervisor löytyy

Sattuma voi tuoda eteen monenlaista mukavaa, ja niin kävi minulle nimenomaan Coaching Supervisioniin liittyen. Tutustuin nimittäin alkuvuodesta 2014 silloiseen ICF Globalin hallituksen jäseneen, Ajay Nangaliaan. Olin juuri aloittanut ICF Finlandin hallituksessa, ja Coaching Supervision –teema oli ollut hallituksessa esillä. Tiedustelin Ajaylta, mikä on ICF Globalin kanta Coaching Supervisioniin. Osoittautui, että kysymys oli hyvin ajankohtainen ja lähellä Ajayn sydäntä, ja että Ajay toimi Coaching Supervisorina. Kysymykseni johti lopulta siihen, että Ajay tarjosi minulle mahdollisuutta kokeilla Coaching Supervisionia, ja sovimme muutamasta Coaching Supervision –tapaamisesta. Tästä käynnistyi Coaching Supervision-yhteistyömme, joka jatkuu edelleen.

Coaching Supervision käytännössä

Tapaamiseni Supervisorini Ajayn kanssa tapahtuvat virtuaalisesti, Skypen välityksessä. Minä istun toimistossani Helsingissä, Supervisorini toimistossaan Bangaloressa, Intiassa. Ja hyvin toimii! Tapaamme noin kahden kuukauden välein, tunnin kerrallaan. Minä tuon tapaamiseen aiheet, joita haluan kussakin tapaamisessa käsitellä. Asiakkaitani en koskaan yksilöi, eikä se ole tarpeellistakaan. Valitsemani aiheet liittyvät aina omiin kokemuksiini coachina. Tyypillisesti kyseessä on aihe, joka on jäänyt jollakin tavalla askarruttamaan minua. Saatan esimerkiksi pohtia jotain asiakastapaamisessa tapahtunutta asiaa ja/tai omia tuntemuksiani niihin liittyen. Tässä minua auttaa se, että olen ottanut tavakseni kirjata jokaisen coaching-asiakastapaamisen jälkeen omia havaintojani ja pohdintojani ylös, ja sopivien aiheiden valinta vietäväksi Supervision-tapaamiseen on siksi ollut helppoa. Supervisorini auttaa minua tutkimaan asiaa, hakemaan vaihtoehtoisia toimintatapoja, tekemään oivalluksia… kuulostaako tutulta? Eli hyvin paljon coaching-elementtejä on mukana. Supervisorini on auttanut minua ymmärtämään, mitä asiakastyössäni tapahtuu. Ja ennen kaikkea hän on myös auttanut ymmärtämään, mitä minun sisälläni tapahtuu, kun coachaan asiakkaitani, ja miten se vaikuttaa työhöni. Supervisor myös neuvoo ja jakaa omia kokemuksiaan, eli ohjauksessa on vahva valmennuselementti mukana. Jokaisen Supervision-tapaamisemme jälkeen olen hyvin energisoitunut, itsetuntemukseni ja itsetuntoni coachina on vahvistunut ja koen saaneeni paljon eväitä jatkoon. Uskon, että kaikki tämä on koitunut myös coaching-asiakkaideni hyväksi.

ICF suosittelee säännöllistä Supervision-ohjausta ammatticoacheille

ICF suosittelee vahvasti, että jokainen ammatticoach olisi säännöllisessä Supervision-ohjauksessa. Keskustelut jatkuvat edelleen mm. siitä, pitäisikö Supervisonin olla suorastaan pakollista ICF:n sertifioimille coacheille. Tämä jää nähtäväksi. Oma näkemykseni on, että säännöllisestä, ammattitaitoisesta Supervision-ohjauksesta voi olla valtavasti hyötyä ammatticoacheille ja viime kädessä myös coaching-asiakkaillemme.

Coachahtavaa kevättä!

Pirjo Puhakka, PCC, ICF Finland Chapter, hallituksen jäsen

Coach tarjoaa peilin


Työ on muuttunut puolessa vuosisadassa dramaattisesti, harva käy enää pelloilla tai tehtaassa linjan äärellä, tilalle on tullut asiantuntijaroolit. Muutokset ovat myös aiempaa nopeampia. Viimeisessä viidessä vuodessa työ on muuttunut enemmän kuin sitä edeltävässä kymmenessä, ja muutosnopeus kiihtyy.

Näiden itsestäänselvyyksien äärellä pysähdymme liian harvoin miettimään niiden vaikutusta. Työmme on vaativaan ja vastuullista, mutta sitä mitataan edelleen usein aikaperusteisesti. Asiantuntijatyötä tehdään aivoilla, mutta se on kellotettu kahdeksan ja neljän väliin. Verkostot ovat tärkeämpää kuin koskaan, mutta organisaatio ja tiimirajat pitävät.

Tässä sekavassa ympäristössä kaksi asiaa nousee asiantuntijan ammatillisen osaamisen rinnalle: itsensä johtaminen ja ajattelun taito. Itsensä johtamisella varmistetaan tavoitteellisuus ja ratkaisukeskeisyys, hyvällä ajattelulla oikeiden asioiden tekeminen ja oikea tekemisen tapa. Näiden taitojen kehittämisessä koulutus ja kurssit ei tuota tarvittavaa tulosta. Opit jäävät liian usein tiedoksi koskettamatta yksilöä.

Yksilöllinen coaching muuttaa asetelman. Prosessilla on tavoite, joka liittyy suoraan coachattavan kehittymiseen, henkilökohtaisuus varmistaa oivallusten syntymistä ja auttaa niiden hyödyntämiseen. Työskentelyssä edetään coachattavan asioissa tavoitteellisesti ja ratkaisukeskeisesti.

Coach on kuin peili, joka heijastaa toimintaamme, itsemme johtamisen näkyvää puolta. Usein itsensä johtamisen peilit ovat tuhruiset, piirretty täyteen kuvitelmia ja unelmia. Näissä tilanteissa coachin tehtävä on varmistaa pelin putsaaminen ja siihen katsominen. Coaching auttaa löytämään omat vahvuudet ja rakentamaan niille, auttaa näkemään omaa toimintaa objektiivisemmin ja siksi myös kehittämään sitä. Onnistunut coachingprosessi auttaa oivaltamaan sen, että mitä ajattelemme tekevämme ja miten toiminta muille näyttäytyy, ovat eri asioita. Oivallettuaan oman toiminnan motiivejaan ja kyettyään tarkastelemaan omaa toimintaansa objektiivisemmin, coachattavalla on mahdollisuus kehittyä.

Miten sitten ollaan peilinä? Coachin tärkeimmät taidot ovat moninaiset. Yhtenä keskeisenä niistä voisi mainita kyvyn kuunnella sitä, mitä ei sanota. Tähän liittyy myös kyky pysäyttää. Pysäyttäminen tärkeisiin asioihin, joita coachattava ei ollut ajatellutkaan. Tämä tarjoaa mahdollisuuden muuttaa toimintaa ja siten lopputulosta. Coach siis tarjoaa rätin ja osoittaa peilistä kohdan, coachattava pyyhkii ja ihmettelee näkymää. Coach haastaa ja havainnoi. Parhaimmillaan ihmetellään yhdessä, ihmetellään työtä, kuvitelmia ja todellisuutta, ja kasvetaan ihmisinä, molemmat.

Minna Valonen, henkilöstö- ja viestintäjohtaja

10 ajatusta ajasta ja vähän muustakin


Lomakausi on vielä mielessä ja tuore rusketus iholla. Huomasin ajattelevani kesän aikana paljon aikaa, mikä johtunee siitä, että lomalla sitä tuntuu olevan enemmän. Sinänsähän aikaa on aina ihan yhtä paljon tai vähän: 24/7 ja 60 minuuttia tunnissa.

Kesälomalla ajatuksille tuntuu kuitenkin olevan väljempää tilaa. Näinhän ei tietenkään tarvitsisi välttämättä olla. Voisi olla niinkin, että normaali talviarki olisikin rakennettu niin, että on samanlainen kokemus väljyydestä ja tilasta. Jostain syystä kuitenkin aikataulut ja tekemiset tulee rytmitettyä niin, että pipo välillä kiristää ja ajatukset kapeutuvat kiertämään samaa rataa.

Lomalla hyväksi todettuja asioita työarkeen?

Kesän aikana luin jostain ajatuksen, että ihmisen voisi olla hyvä tuoda loman aikana hyväksi todettuja asioita myös työarkeen. Tällaisia voivat yhdelle olla päivätorkut, toiselle työskentely ulkoilmassa tai rennot, kiireettömät aamut. Joissakin työpaikoissa tämä on jo hyvinkin mahdollista, joissakin ei. Ajattelin itse kokeilla pienillä asioilla lomatunnelman siirtoa myös työtunnelmiin. Sellaisia hyviä asioita, jotka parantavat työn tekemistä.

Oma lukunsa on myös keskustelu, jossa kysytään neuvoa, miten lomalle pitäisi jäädä, pitääkö loma pitää pätkissä vai putkeen, ja miten sieltä lomalta sitten taas sopeudutaan takaisin. Onko se nyt niin vaikeaa! Vähän tuntuu tehdyltä ongelmalta. Todellinen ongelma on kuitenkin niillä lukuisilla henkilöillä, joilla ei ole työpaikkaa, johon palata.

Mistä ihminen sitten jää lomalle? Omasta elämästään ja arjestaan – vai mistä? Onko loma pakenemista arjesta ja sukellus johonkin unelmaan? Uskon, että mitä kellekin. Onko mahdollista luoda itselleen sellainen elämän kokonaisuus, jossa arki ja unelma kohtaavat ? Uskon että on. Silloin ei ehkä olekaan niin olennaista, onko lomalla vai työssä –ajatus virtaa ja asiat sujuvat.

Toisaalta myös tutkimusten mukaan on hyödyllistä ottaa etäisyyttä perustekemiseen. Silloin näkee erilailla arjen asiat. Siksi on inspiroivaa tuntea ihmisiä eri piireistä, kokeilla uusia asioita, kulkea muilla mailla. Aivan samoin kuin monelle jokin intensiivinen harrastus antaa energiaa ja virtaa kaikkeen tekemiseen. Mikä on sinun Doppio Forzasi?

Lopuksi suosittelen riippukeinukirjaani kaikille. Luin Frank Martelan Valonöörit -kirjan. Hyvää asiaa sisäisestä motivaatiosta hauskasti kirjoitettuna.

(Tämän kirjoituksen otsikon alkuosa on lainattu ruotsalaisen Bodil Jönssonin kirjasta 10 ajatusta ajasta/ Tio tankar on tid. Tammi 2000. Siinä on pohdittu aikaa eri näkökulmista. Suositeltavaa lukemista. )

Päivi Pentti, Leadership coach, partneri ACC
Julkaistu aikaisemmin HRM Partners Oy:n verkkosivuilla

Johtajan 100 päivää – miten maltat perehtyä?


Siihen, miten johtajan on syytä kohdata ensimmäiset 100 päivää, ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta. Ei myöskään siihen, onko tuo 100 päivää se oikea aikajänne. Kaikki tämä riippuu sinusta itsestäsi, sinuun kohdistetuista odotuksista ja organisaation tilanteesta. Kuten pääomasijoittaja Juha Tukiainen on sanonut: ”Tilanne ei taida olla toinen päivänä 101, tästä huolimatta aloitus on todella tärkeä.”

Millainen sitten on hyvä aloitus? Tämä on kysymys, joka sinun on hyvä esittää niin itsellesi kuin sinut rekrytoineille tahoille. Kirjassani ”Johtaja, uusi tehtävä, 100 päivää” haastattelemani johtajat painottivat, että oli johtaja millainen tahansa, olivat häneen kohdistetut odotukset ja organisaation tilanne mikä tahansa, aina on otettava aikaa perehtymiselle. Aina. Johtajan on opittava tuntemaan organisaationsa ihmiset – mikään ei ole mahdollista yksin. Johtajan on ymmärrettävä organisaation vahvuudet ja heikkoudet, jotta ymmärtää, minkä varaan tulevaisuutta rakentaa. Johtajan on myös hyvä nähdä muiden sidosryhmien silmin, miltä organisaatio näyttää ulkoapäin katsottuna. Mutta ennen kaikkea johtajan on tunnettava itsensä – millainen olet johtajana, minkä roolin olet ottamassa ja miten toimit johdonmukaisesti?

Miten aloitus kenties eroaa, kun kyseessä on vahvan kasvun tai rajujen talousongelmien kanssa kamppaileva organisaatio? Johdon suorahakukonsultti Johan Stierncreutz kertoi, että organisaation tilanne näkyy johtajan rekrytointikriteereissä: jos on ongelmallinen ja kiireellinen tilanne, haetaan alalta kokemusta omaavaa henkilöä, mahdollisesti kilpailijalta, jotta nopeampi tehtävän haltuunotto on mahdollista. Jos taas tilanne on rauhallisempi, haetaan usein ”hyvää tyyppiä”, jolloin paremmin myös ymmärretään ja hyväksytään se, että tehtävän haltuunotto vie enemmän aikaa. Ongelmallisessa tilanteessa organisaation kriisitietoisuuden aste on usein jo valmiiksi korkealla, joten valmius muutoksiin nopeallakin aikajänteellä on mahdollista, mikäli organisaation oppimiskyky ja ketteryys ovat riittävällä tasolla. Toisaalta, jos uutta toimitusjohtajaa haetaan hiljaisella haulla eli nykyinen toimitusjohtaja ei ole toimeksiannosta tietoinen, rajaa se uuden johtajan mahdollisuuksia perehtyä yhtiöön muuta kuin nimitysvaliokunnan sekä tunnuslukujen, strategian ja muun kirjallisen materiaalin tuella.

Yhteistä on se, että perehtymiseen on aina otettava aikaa. Voi olla, että aikajänne huonossa kannattavuustilanteessa on lyhyempi, mutta silti johtajan on ymmärrettävä mitä on tekemässä. Ymmärrys rakentuu vuorovaikutuksessa. Liikkeenjohdon konsultti Kai Koskisen sanoja lainaten ”taudin kuva selviää usein vasta matkan aikana”. Oleellista on jälleen tuntea itsensä, oletko parhaimmillasi kasvuyrityksen johtajana vai kenties saneeraajana? Ole rehellinen – välttämättä tarvittavat ominaisuudet eivät ole samassa henkilössä.

Miten varmistat sen, että erilaisten odotusten keskellä maltat ottaa aikaa perehtymiselle? Oman kokemukseni mukaan oleellista on päätös. Päätös ottaa aikaa perehtymiselle. Toinen askel päätöksen jälkeen on suunnitella huolella, mitä haluat perehtymisjaksolla saada aikaan ja miten sen teet. Hyväksi havaittu tapa on laatia 100 päivän suunnitelma tavoitteineen. Tavoite ja suunnitelma auttavat paitsi sinua itseäsi, myös muita. Uuden johtajan tuleminen organisaatioon jo itsessään käynnistää muutoksen ja siksi on hyvä tehdä näkyväksi myös organisaatiolle, että ensimmäisten kuukausien aikana tavoitteenasi on tutustua ja ymmärtää. Samalla osoitat arvostavasi olemassa olevaa ryntäämättä suinpäin muutoksiin. Suunnitelma tavoitteineen on tärkeää käydä läpi myös esimiehesi kanssa. Näin kuulet hänen näkemyksensä ja samalla varmistat tuen suunnitelmallesi. Useampi haastattelemani johtaja myös nosti esille ulkopuolisen sparraajan merkityksen. Uutena johtajana sinun on hyvä löytää itsellesi henkilö, jonka kanssa voit luottamuksellisesti tuulettaa ja sparrata eteen tulevia tilanteita.

Sparraaja voi löytyä vaikka sertifioitujen coachien joukosta www.icffinland.fi tai www.coachfederation.org.

Tänä vuonna ICF:n eli International Coach Federationin perustamisesta on kulunut 20 vuotta. Tutustu coachingiin ja katso mitä annettavaa sillä on juuri sinulle!

Maarit Tiililä, Executive Coach, PCC

Virkeyden vaatimus ja voittamaton väsymys


Syksy on ja pimenee, sängystä nouseminen on aamu aamulta vaikeampaa. Edessä olevan karmaisevan tehtäväpinon ajatteleminen saa hikikarpalot nousemaan otsalle. Miten kummassa sitä muistaisi, ehtisi ja jaksaisi kaiken, mitä täytyy? Ja pitääkö elämän olla aina tätä ikuista suorittamista?

Väsyttää hirveästi, mutta reipas ja positiivinen pitää olla. Kukaan ei varsinaisesti höngi niskaan eikä juokse tunnin välein vaatimassa, että huomisenkin työt pitäisi saada valmiiksi mieluiten jo eilen. Jostain se kuitenkin tulee, pakko olla pirteä, tehokas ja aikaansaava, vaikka todellisuus on aivan muuta.

Tehokkuuden teeskentely peittää väsymyksen, muttei saa sitä katoamaan. Monille tämä on kuitenkin tapa, josta on pidettävä kiinni. Olisihan se kauheaa, jos joku huomaisi miten väsynyt todellisuudessa olen?

Lakkaa vastustamasta todellisuutta

Mieliimme on vuosien hokemisella juurrutettu ajatus, että uupumuksen syynä on työn määrä. Tätä uskomusta harva huomaa lähteä kyseenalaistamaan. Työn tekeminen ei useimmiten kuitenkaan ole se, joka väsyttää. Tekeminen päinvastoin purkaa stressiä ja valmiiksi saaminen antaa lisää energiaa (jos vain muistat pysähtyä välillä huomaamaan sen!). Pahin todellinen stressin aiheuttaja on todellisuuden vastustaminen. Väsymyksesi on totta, mutta jos yrität torjua sitä, tulet kuluttaneeksi valtavan määrän energiaa johonkin, joka ei kieltämällä katoa, vaan suorastaan pahenee vastustuksestasi. Mitä teet, kun katsot edessäsi olevaa työkuormaa ja tunnet voittamatonta väsymystä? Alatko sättiä ja ruoskia itseäsi saamattomuudesta ja laiskuudesta? Yritätkö piiskata itseesi ryhtiä ja puhtia, voimaa tarttua tehtäviisi? Tämä suhtautumistapa on lyhytnäköinen eikä millään tavoin lisää hyvinvointiasi.

Laiskistu vähän

Viisaampi ja myötätuntoisempi tapa on tehdä sitä, mitä teetkin, mutta tehdä se juuri niin väsyneenä kuin millaiseksi tunnet olosi. Lakkaa leikkimästä tehokasta ja laiskistu vähän! Se ei tarkoita sitä, ettet tekisi edessäsi olevia asioita tai ettet saisi mitään aikaan. Se tarkoittaa sitä, että tunnistat ja tunnustat väsymyksesi, otat yhden tehtävän kerrallaan ja paneudut siihen, laiskasti ja väsyneesti, mutta kuitenkin keskittyneesti, kunnes saat sen valmiiksi. Mitä syvemmin ja rennommin keskityt, sitä todennäköisemmin myös tehtäväsi tulee kerralla valmiiksi, kun stressaantuneen hosumisen aiheuttamat virheet eivät pakota sinua korjailemaan työsi jälkeä tai tekemään sitä uudelleen. Voit myös nauttia itse tekemisestä paljon enemmän, kun todella keskityt siihen.

Kuinka paljon kulutat aikaasi kaiken sen murehtimiseen, mitä et ehdi saada valmiiksi?

Toinen stressiä ja uupumusta pahentava ja tavattoman yleinen ajattelutapa on mielen kohdistaminen käsillä olevan tehtävän sijaan kaikkeen siihen, mikä vielä on tekemättä. Mitä enemmän sinulla on tehtävää, sitä tärkeämpää on keskittyä vain siihen yhteen, juuri nyt kaikkein tärkeimpään. Älä anna mielesi viedä sinua tulevaisuuden uhkaaviin mielikuviin, vaan käännä se hellän jääräpäisesti ja toistuvasti takaisin tähän hetkeen ja siihen asiaan, jonka olet valinnut tehtäväksesi juuri nyt. Tämä on arjen mindfulness-harjoittelua, jonka myötä kehityt muutamassa kuukaudessa oikein taitavaksi keskittyjäksi, kun vain muistat tehdä sen aina kun mielesi karkaa omille teilleen.

Suunnittele päiväsi hyvin. Mitkä ovat ne 3-4 asiaa, jotka on tärkeää saada tehdyksi juuri tänään? Päätä etukäteen, mihin aiot aikasi tänään keskittää, ja pidä kiinni päätöksestäsi. Sulje sähköposti ja puhelin ja mahdollisuuksien mukaan muut häiriötekijät pois, ja keskity olennaiseen, vain yhteen asiaan kerrallaan.

Milloin olet riittävän tehokas?

Onko olemassa sellaista kuin ”riittävän tehokas”? Onko sinulla päiviä jolloin olet täydellisen tyytyväinen kaikkien niiden asioiden määrään ja laatuun, joita olet päivän aikana edistänyt? Vai onko mielessäsi paine, joka – riippumatta siitä miten paljon teet – kuiskii, että pitäisi olla vielä vähän tehokkaampi? Kuljetko oman aikaansaamisesi ohi aina seuraavaan ja siitä seuraavaan, edes havaitsematta mitä kaikkea olet saanut tehdyksi? Jos toimit näin, ei ole mikään ihme, jos koet riittämättömyyttä.

Jos sinulla on pitkänpitkä ja jatkuvasti kasvava TO DO-lista, perusta sen rinnalle DONE-lista, johon kirjaat kaikki aikaansaamisesi, pienetkin. Pysähdy aina kun saat yhden asian valmiiksi. Lepää hetki, hengittele, haukottele, venyttele, rentoudu – ja muista nauttia siitä!

Hyödynnä ulkoiset muistit

Jotkut ihmiset tuntevat jopa hienoista ylpeyttä siitä, etteivät kirjoita mitään muistiin. He yrittävät urhoollisesti kantaa työmuistissaan kaikki sadat muistettavat asiat – ja epäonnistuvat siinä ennen pitkää surkeasti. Ihmisen työmuistiin mahtuu 5-7 asiaa kerrallaan, eikä se siitä veny vaikka mitä tekisit. Kuormitat aivojasi turhaan kertaamalla kaikkia muistettavia asioita ja käytät niiden mieleen tallentamiseen aikaasi ja energiaasi, joille sinulla olisi viisaampaakin käyttöä. Mietipä vaan, mitä teet muistutuksella ”osta Lissu-tädin syntymäpäivälahja” sen jälkeen kun tehtävä on suoritettu? Tallenna pitkäkestoiseen muistiisi niitä mielessäsi kertaamalla vain sellaiset asiat, joita tiedät tarvitsevasi jatkossakin. Vapauta työmuistisi purkamalla paperille muistettavia asioita sitä mukaa kun niitä syntyy. Näin voit huokaista helpotuksesta – paperille talletettujen asioiden muistamisesta ei enää ainakaan tarvitse huolehtia! Listalta on helppo poimia hoidettavaksi aina ajankohtaisin asia, ja tehtyjen töiden yliviivaaminen voi tuottaa todellista aikaansaamisen riemua!

Liiku viisaasti

Tämähän on itsestään selvää. Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että liikunta on äärimmäisen toimiva ja tärkeä keino stressin laukaisuun ja energian tankkaamiseen. Jos kuitenkin liikut hampaat irvessä, etäistä tavoitetta jahdaten, saatat huomaamattasi kasvattaa stressikuormaasi. Liiku lempeästi! Hyvä tavoite on viettää vähintään puoli tuntia päivässä mukavasti hengästyneenä ja nauttia siitä (positiiviset sivuvaikutukset – parempi aineenvaihdunta, kohonnut energiataso, hyvin hapetetut ja luistavammin toimivat lihakset ja aivot – seuraavat itsestään).

Lepää!

Villakoirat eivät karkaa olohuoneen nurkista minnekään, vaikka jättäisit välillä kotityöt muutamaksi päiväksi kokonaan tekemättä. Suhtaudu itseesi myötätuntoisesti ja rakastavasti, kuin lapseen, joka tarvitsee lepoa ja unta. Nuku aina kuin voit. Jo muutaman sekunnin mittainen torkahdus auttaa aivojasi latautumaan. Pidä työssäsi tunnin välein vähintään minuutin mittainen lepo, jolloin vain hengittelet, haukottelet ja annat kehosi rentoutua ja ajatustesi vaeltaa.

Myötätunto, oman jaksamisen kuunteleminen ja kunnioittaminen ovat asenteita, joita harjoittelemalla luot elämääsi paljon enemmän aitoa energiaa ja hyvinvointia. Tee niistä itsellesi jokapäiväinen ja jokahetkinen tapa. Huomaat pian voivasi kaikin tavoin paremmin!

Kirpeän aurinkoisia syyspäiviä toivottaen,
Johanna Koskimies ACC Certified Business & Career Coach, hyvinvointivalmentaja
ICF Finlandin hallituksen jäsen

Artikkeli on julkaistu aikaisemmin www.monsterklubi.fi -sivustolla, jossa on asiaa työelämästä ja työnhausta.