Brysselin terveiset – kokemuksia työskentelystä coachina EU komissiossa

Kuinka tulla EU-coachiksi?

Komission ulkoisia coacheja koordinoi ranskalais-saksalainen konsortio yhteistyössä komission kanssa. Konsortiolla on omat eettiset ja ammatilliset vaatimuksensa. EU edellyttää coacheiltaan mm. pitkää työkokemusta, hyvää koulutustaustaa, coach-opintoja ja työskentelyä supervisorin kanssa (coachin oma työohjaus). The European School of Adminstration akkreditoi EU:ssa työskentelevät coachit haastattelujen ja näyttökokeen perusteella. EU tarjoaa sisäistä coachingia työntekijöilleen, käyttää ulkoisia coacheja lähinnä johdon yksilö- ja tiimicoachaukseen sekä kouluttaa myös sisäisiä coacheja, jotka voivat toimia vertaiscoachina.

 

Brysselin komennukseni

Akkreditoinnin ja coachprofiilini perusteella minut valittiin yhdeksi ammatticoachiksi, joka työskentelee komission Female Talent Development –ohjelmassa.  Ohjelma on laaja pilotti, johon on valittu 108 naispuolista osallistujaa.  Se on monipuolinen kokonaisuus, joka koostuu erilaisista mittauksista, workshopeista, uraohjauksesta, mentoroinnista ja henkilökohtaisesta coachauksesta.  Onnistumisen mittarina käytetään sitä, kuinka moni osallistujista etenee urallaan entistä vaativimpiin johtamistehtäviin.

Brysselissä sain coachata eri Euroopan maista kotoisin olevia upeita naisia. Joukossa oli mm. avaruustieteilijöitä, lakimiehiä, pankkiireja ja kääntäjä-tulkkeja. Joukossa oli jo pitkään esimiesrooleissa työskennelleitä ja esimiesuransa alkutaipaleella olevia. Jotkut heistä olivat saaneet aiemmin coachingia. Heitä yhdisti halu kehittää ja kehittyä. He olivat kiitollisia ja innoissaan siitä, että heillä on mahdollisuus saada coachingia.  Maaperä oli siis varsin otollinen coachingille! Brysselissä tapasin myös sisäisiä coacheja supervision-keskusteluiden merkeissä.  On ilo havaita, että tässä valtavassa organisaatiossa ymmärretään supervisionin merkitys coachien kehittymisen kannalta ja panostetaan coachingiin.

 

Työpäiväni alkoivat aamulla klo 9 ja päättyivät klo 17. Päivässä minulla oli maksimissaan neljä asiakasta ja itse sessiot olivat 1,5 h pituisia.  Kolme sessiota oli virtuaalisia, koska asiakkaat olivat delegaatioissa Senegalissa, Thaimaassa ja Sveitsissä. Valitettavasti parin session wifi-yhteydet olivat tosi huonot, mikä oli todella harmillista coachingin kannalta ja yhden uusin myöhemmin Suomesta käsin.

Työpaikkani oli komission kehittämis- ja koulutusrakennuksessa Brysselin keskustassa ja työhuoneenani toimi iso tila fläppitauluineen. Tällä erää työskentelin Brysselissä kaksi viikkoa ja prosessi jatkuu myöhemmin samojen coachattavien kanssa.

Coachattavat olivat saaneet valita coachinsa coach-poolista ja HR järjesti ja vahvisti kaikki coachingsessiot. Sain erittäin lämpimän vastaanoton ja HR organisoi koko prosessin erinomaisesti!

 

Monet coachingissa työstettävät asiat olivat kuitenkin tyypillisiä johtamisen kysymyksiä.

 

Komission rakenne on hierarkinen ja asiakkaat käyttävät puheessaan paljon erilaisia lyhenteitä. Vaikka coachin ei tarvitse olla sisällön asiantuntija, toi tämä työhön oman haastavuutensa sen lisäksi, että asiakkaiden puhutun englannin kielen taso vaihteli kovasti.  Lisäksi coachattavien työympäristö on kompleksinen. Työkulttuuri on erittäin vaativa ja työkieli yleensä englanti. Jotkut coachingin aiheet liittyivät komission erityispiirteisiin. Monet coachingissa työstettävät asiat olivat kuitenkin tyypillisiä johtamisen kysymyksiä. Miten toimia jämäkämmin? Mikä on work-life –balanssi ja mitä uusia kyvykkyyksiä tarvitsen siirtyäkseni johtamisen seuraavalle tasolle?

Kulttuurierot näkyivät työssäni hauskasti mm. siinä, että tyypillisesti saksalaiset ja skandinaavit saapuivat coachingiinsa etuajassa, kun taas jotkut Etelä-Eurooppalaiset akateemisen vartin kuluessa.  Kulttuurierot näkyvät myös asiakkaiden puheen nopeudessa. Monet heistä ovat erittäin pitkälle koulutettuja ja ovat asuneet useassa maassa. Yksi kolmesta suomalaisista asiakkaistani sanoikin, että kokee olevansa ennen kaikkea eurooppalainen.

Työpaikkani Brysselissä/Euroopan komissio

 

Asuin Brysselin viehättävässä Ixellesin kaupunginosassa lähellä EU-parlamenttia. Vuokrasin ministudion, josta oli kävelymatka työpaikalleni. Tästä oli valtava hyöty, sillä Brysselissä on usein julkisen liikenteen lakkoja. Parin viikon työjaksooni niitä sattui kaksi ja koko kaupungin liikenne oli sekaisin. Oman jännitysmomenttinsa työn aloittamiseen loi se seikka, että jonkun virkailijan loman vuoksi vastaanottoon, jossa saavuttaessa ilmoittaudutaan, ei oltu toimitettu tarvittavaa kulkulupaa. Pelkkä kulkulupa ei sekään yksinään riittänyt, vaan sisään piti kirjoittautua päivittäin passin avulla.

Työrupeamani oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Kotiinpaluuni ei sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. Brysselin kenttä suljettiin 2.3. pienen lumisateen vuoksi ja kaikki lennot peruttiin. Jonotin flunssaisena tuhansien muiden lailla lentokentällä saamatta ruokaa, juomaa tai uudelleen reititystä. Päätin palata kotiin omia teitäni: yöpymisen jälkeen Brysselistä junalla ensin Amsterdamiin ja sieltä lentäen Suomeen. Nyt sitten selvittelyssä on, kuka maksaa korvaukset, koska kyseessä oli lentoyhtiöiden kannalta ns. force majeure -tilanne.

Tästä kommelluksesta huolimatta odotan innokkaana seuraavaa Brysselin komennustani!

Raija Salomaa, PCC, PhD

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.