Ydintaitojen ydin – Läsnäolotaidot coaching-työn perustana

Tunnustettakoon heti aluksi, että tieni läsnäolokouluttajaksi ei ole ollut suoraviivainen. Innostukseni aiheeseen liittyy enemmänkin yllättäviin käänteisiin ja hitaaseen omakohtaiseen kääntymykseen. Olen aina kokenut suurimman osan keskittymistä vaatineista harjoitteista hyvin haasteellisiksi. Heti, kun joissain koulutuksissa alettiin kiinnittämään huomiota hengitykseen ja tarkistamaan huomion suuntaa, kirosin jo mielessäni. Jokin näissä pysähtymisissä herätti minussa valtavan suurta sisäistä vastustusta. Jos vielä pistin silmät kiinni – kuten ohjeistus monesti kuului – lähtivät levottomat ajatukseni entistäkin villimpään laukkaan. Mielen tyhjentäminen tuntui konseptina mahdottomalta ja muutenkin huomioharjoitteet vaikuttivat lähinnä pitkästyttäviltä. NLP-koulutusten rentoutuksia sen sijaan olen aina rakastanut ja kokenut saavuttavani niiden kautta syvän ja erilaisen tilan. Mind-fulness-koulutuksia kävin ja sain taidokasta opastusta – ja mielekkäämpiäkin harjoitteita löytyi. Mikään niistä ei kuitenkaan jäänyt elämään arjessani. Kunnes vastaani tuli jotakin käänteentekevää, josta myöhemmin lisää.

Mitä käytännön läsnäolotaitoihin tulee, intensiivisessä vuorovaikutuksessa oleminen on aina ollut minulle luontevaa ja nautinnollista. Ennen coaching-koulutuksia olin jo työnohjausopinnoissa ja NLP-koulutuksissa huomannut, miten minun oli helppo olla läsnä toiselle ja hänen työstämälleen asialle ja saavuttaa vahva luottamus. Kun läsnäolotaidot sitten nousivat ydintaitona esiin osana coaching-koulutusta, uskoin olevani vahvuusalueellani. Tätä vahvisti myös palaute, jota sain kyvystäni luoda luottamuksellinen yhteys.

Päädyin sellaiseen johtopäätökseen, mitä David Rockin luento sittemmin tuki, että ohjaustyön tekeminen itsessään toimi aivan loistavana läsnäoloharjoitteena. Mitä enemmän coaching-tunteja kertyi, sitä enemmän olin harjoittanut läsnäoloa.

Näin jälkikäteen ymmärrän, että läsnäoloni ehkä on coaching-polkuni alussa ollutkin vahvaa. Se vain ei ole ollut kovinkaan kokonaisvaltaista. Olin kyllä hyvin läsnä asiakkaalle ja hänen agendalleen. Osasin laittaa itseni sivuun – liiaksikin. En ymmärtänyt sitä, että jokin tavassani asettua vuorovaikutussuhteeseen jätti osa tärkeästä yhteyden kentästä jäi vajaammaksi. Se heikommalle jäävä alue, oli kokonaisvaltainen yhteys omaan itseeni. Taitoa olla läsnä itselleni olin harjoittanut vähemmän, jos lainkaan, eikä se taito harjoittunut samalla tavoin coaching-työtä tekemällä.

Kesällä 2013 tapahtui jotain, joka muutti käsitykseni läsnäoloharjoitteista. Tutustuin eräässä intensiivisessä koulutuksessa Denverissä kanadalaiseen Jim Grantiin. Jimin vahva läsnäolo ja hänen vetämänsä pienet, mutta äärimmäisen voimalliset kehotietoisuuden harjoitteet tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sain kokea sen, miten itse kukin pystyimme näiden pienten harjoitusten myötä olemaan paremmin läsnä ja voimavaraisemmassa tilassa, jollain lailla lähempänä omaa parastamme. Aloin kysellä harjoitteita ohjanneelta Jimiltä lisää, sillä tiesin välittömästi, että tähän WholeBody Focusingiksi kutsuttuun menetelmään halusin perehtyä. Koulutusyhteistyömme lähti liikkeelle välittömästi. Aloitin itse opinnot ja kutsuin Jimin vierailemaan Suomeen.

Viimeisten kolmen vuoden aikana olen harjoittanut tätä menetelmää päivittäin ja sekä osallistunut koulutuksiin että toteuttanut niitä. Yhdessä Jimin kanssa olemme kouluttaneet WholeBody Fo-cusingin perusteita useammassa workshopissa – Suomessa, Tanskassa, Kanadassa ja USA:ssa. Olen tällä hetkellä suorittanut Practitioner-tason ja ensi vuonna valmistumassa kouluttajaksi New Yorkissa sijaitsevan Focusing Instituutin sertifioimana.

Sertifikaatteja tärkeämpää on kuitenkin se, miten paljon tämä menetelmä on vaikuttanut työhöni coachina ja kouluttajana. WBF on nimenomaan suhteisiin ja vuorovaikutukseen liittyvä harjoite (Relational Practise) toisin kuin monet muut tietoisuustaitojen harjoitteet. Keskeinen osa koulutusta on harjoittaa menetelmää kuuntelukumppanuuksien (Listening Partnerships) kautta. Nämä jokaviikkoiset harjoittelut eri kumppanien kanssa ovat opettaneet sen, miten tärkeää ja yksinkertaisuudessaan haasteellista on olla läsnä toiselle ja itselleen – monenlaisen tekemisen ja tekniikan sijaan. Näin toimimalla olen saanut voimallisia kokemuksia siitä, miten läsnäolo ja hyväksyvä havainnointi ovat enemmän kuin mikään muu, mitä voimme toiselle tarjota.

Tämän oivalluksen olen vienyt coaching-työhöni. Koen, että menetelmän opettama vahva, maadoittunut ja kehollinen läsnäolo (Grounded Presence) on kuin portti uuteen maailmaan. Kun olen läsnä kehossani, olen todella läsnä omalle itselleni. On tilaa enemmän, on aikaa enemmän. Enemmän minua tulee paikalle – eikä lainkaan valmennettavieni kustannuksella. Ymmärrän omakohtaisen kokemuksen kautta sen, miten tärkeää coachin on vahvistaa suhdetta itseensä. On ollut löytö, että ydintaitoja (luottamuksen rakentaminen, vahva kuuntelu) ei tule suinkaan soveltaa vain asiakkaaseen. Paradoksaalisesti tekemällä enemmän tilaa itselleni, teen enemmän tilaa myös asiakkaalleni ja hänen agendalleen. Yhteys itseen ei vähennä yhteyttä toiseen, vaan lujittaa sitä. Ja kun tämä perusta on kunnossa, voidaan asiakkaani asiaa käsitellä paljon syvemmin.

Kehollisuudessa löydän uudenlaisen tavan hyödyntää kaikkia aistejani – tai ainakin useampia kuin ennen. Löydän omakohtaisesti kuudennen aistin eli tietoisuutta kehon prosesseista. Tutustun kehotuntemusten (felt sense) hienovireiseen, mutta vaikuttavasti viestivään maailmaan. Löydän uutta tietoisuutta siitä, miten energia virtaa välillämme ja miten olemme yhteydessä toisiimme – ja miten paljon syvemmin voimme olla vuorovaikutuksessa, kun olemme tästä tietoisia. Coaching-työhön tietoisuus kehojen välisestä resonoinnista tuo paljon uutta informaatiota.

Uskon läsnäolon olevan ratkaisevin ydintaito – suorastaan ydintaitojen ytimessä. Itselleni paras keino vahvistaa sitä on ollut kehotietoisuus. Hyödynnän WholeBody Focusing -harjoitteita (maadoittuminen, kehotuntemusten seuraaminen, tietoisuus kokonaisesta minusta kussakin hetkessä ja hengittämisen tärkeydestä) coachingissa. Lisääntyvä kehotietoisuus ja läsnäolo puolestaan vahvistavat muita ydintaitoja. Kuuntelun ydintaidon harjoittamisen nousee aivan toiselle tasolle ja tuo uuden ulottuvuuden vahvoihin kysymyksiin. Tämä kaikki syventää luottamuksellisen ja läheisen suhteen rakentamista. Lisäksi esiin nousee uudenlaisia – ja usein hyvin olennaisia – havaintoja asiakkaastani. Saan toimivaa materiaalia, jota voin hyödyntää suorassa kommunikaatiossa. Tällä kaikella on luonnollisestikin vaikutusta kykyyni herättää tietoisuutta. Kehotietoisuudessa löydän uudella tavalla yhteyden intuitiooni ja saan enemmän uskallusta hyödyntää kehoni viisautta. Muun muassa metaforat nousevat coaching-tilanteissa herkemmin kuin koskaan ennen. Olen saanut myös kokea sen, mitä tapahtuu kun ohjaan asiakkaani vahvempaan läsnäoloon itsensä kanssa – usein hyvinkin pienien harjoitusten kautta.

Mitä tapahtuu suhteessa itseeni, WholeBody Focusing -harjoitteiden myötä voin antaa omien tunteideni tulla ja mennä ja tuoda informaatiota. En koe samanlaista tarvetta torjua epämiellyttäviä tunteita kuin aiemmin. Erityisen mielenkiintoista minulle on ollut se, miten kehotietoisuutta lisäämällä saan paremman yhteyden ajatuksiini. Alan ymmärtää käytännössä, miten kolme viisausjärjestelmäämme (pää-sydän-keho) muodostavat vahvasti yhteen linkittyvän ja integroituvan kokonaisuuden ja miten kehotietoisuus on tämän kaiken perustana.

Mitä useammin harjoitan läsnäolotaitoja, sitä luontevammaksi ne muuttuvat. Silti jokainen kerta on edelleen haaste monella tavalla: olla suorittamatta, antaa asioiden nousta esiin omalla tavallaan ja omalla ajallaan.

  • Millä tavalla sinä löydät vahvan läsnäolon coaching-työssäsi?
  • Mitä kehotietoisuus sinulle merkitsee?
  • Mihin oma läsnäolosi kohdistuu vahvimmin: itseesi, asiakkaaseesi vaiko asiakkaan asiaan?
  • Miten hyvässä tasapainossa nämä ovat?

Mitä läsnäoloharjoitteisiin ja tietoisuustaitoihin tulee, suosittelen etsimään juuri sinulle sopivaa tapaa harjoittaa näitä. Lause, jota itse ohjenuoranani kannan on: ”The best practise is the one you do.” Ja sitä, mikä itselle toimii, on ilo opastaa toisillekin.

Sari Ajanko, PCC, WholeBody Focusing Practitioner, Certifying WholeBody Focusing Trainer (in training) on yhdessä kumppaninsa Jim Grantin, PCC, Certified WholeBody Focusing Trainer, Certifying Coordinator/Master Trainer (in Training) kanssa tuonut Suomeen WholeBody Focusing -menetelmän. Kesäkuussa 2016 he esittelivät menetelmän perusteita ICF:n kesätapahtumassa.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *