ICF:n blogi-sivulla ja etusivun ”Uusimmat blogikirjoitukset” -osiossa julkaistavat kirjoitukset

Mistä vahvat kysymykset syntyvät?

Yksi keskeinen ydintaito on tehokas vuorovaikutus, johon kuuluu niin kutsutusti vahvojen kysymysten esittäminen. Tällä tarkoitetaan taitoa esittää kysymyksiä, joiden kautta syntyy paras mahdollinen hyöty asiakkaalle. Niiden kautta asiakas pysähtyy pohtimaan omaa todellisuuttaan, käsityksiään ja toimintaansa. Ne pysäyttävät ja mahdollistavat uuden synnyn.

Mistä tällaiset kysymykset syntyvät?

Jokaisella coachilla on jonkinlainen viitekehys, jonka kautta hän hahmottaa itseään, asiakassuhdetta ja ihmisen toimintaa ylipäätään. Tämä teoria siis ohjaa sitä, mitä näkee ja miten näkemänsä tulkitsee.

Kysymykset eivät synny tyhjästä. Ne syntyvät teorian kautta. Teoria on coachin ajattelun väline. Teoria ohjaa ammattitaitoa ja ihmisen ymmärrystä.

Jokainen coach kysyessään jotain, ohjaa asiakkaan prosessia johonkin suuntaan, kuten itsetietoisuuteen, tekemiseen tai käsitysten ja uskomusten muuttamiseen. Kysymykset voivat olla voimavarasuuntautuneita, motivaatiota herättäviä tai kyseenalaistavia, vain joitain mainitakseni.

Joskus kuulee, että koulutuksissa on harjoiteltu vain kysymysten esittämistä. On toki tärkeää, että coachilla on työkaluja, mutta oleellisempaa on, että coach ymmärtää, mihin mikäkin työkalu perustuu ja mihin sen käyttö sopii.

Kysymysten esittämisen tulee nousta asiakkaan tilanteesta. Siitä, mitä coach kuulee, aistii rivien välistä ja läsnäolollaan voi tuntea. Tämän kuulemisen, aistimisen ja tuntemisen lähtökohdat kumpuavat coachin teoriasta – siis siitä, miten hän hahmottaa ja tulkitsee hahmottamansa.

Vahvat kysymykset, siis sopivalla tavalla haastavat kysymykset, jotka mahdollistavat asiakkaan pysähtymisen itselle tärkeän asian ääreen syntyvät viime kädessä coachin käyttöteoriasta.

Aika ajoin coachin on tärkeää oman ammattitaidon ylläpitämisen näkökulmasta myös päivittää ja arvioida omaa käyttöteoriaansa. Näin coachin yksi ydintaito onkin sivutuote.  Vahvat kysymykset näkyvät coachingistunnoissa johtuen vankasta tietopohjasta, joka ohjaa osin intuitiivisesti pohtimaan asioita, jotka pysäyttävät.

 

Satu Kaski, PsT, coach (PCC)

Kirjoittaja on ICF Finlandin hallituksen jäsen. Hänen omat nettisivut ovat osoitteessa www.clearmind.fi

Tule (melkein) sellaisena kuin olet

”Kuinka haluat, että valmistaudun siihen coaching-tapaamiseen?” Niin, mitä minä coachina haluan? Coachingiin ensimmäistä kertaa tuleva esimiesasiakkaani on kiinnostuneen utelias ja haluaa varmistua onnistuvansa roolissaan niin esimiehenä kuin valmennettavana.

Toimiva vuorovaikutus koostuu vähintään kahdesta osapuolesta. Mitä keskittyneemmin kumpikin tilanteessa on, sitä paremmat edellytykset on luovalle yhteisajattelulle. Ensimmäinen ohjeeni on siis: Tule sovittuun aikaan ja varmistaudu että voit keskittyä mahdollisimman hyvin.

Kavereiden keskinäinen jutustelu on usein hyvinkin inspiroivaa. Coaching eroaa kuitenkin tavanomaisesta jutustelusta siinä, että tavoite ohjaa etenemistä. Toiseksi: Mieti siis mitä haluat ymmärtää paremmin tai missä haluat kehittyä.  Kun oma työnantaja maksaa niin sen kanssa sovitut raamit ovat perustana kussakin tapaamisessa sovittavalle tarkemmalle tavoitteelle.

Coachingissa pyritään saamaan asiakkaan koko potentiaali näkyviin ja käyttöön. On pohdittava omia vaikuttimia, motivaatiota ja oppimistapaa. Pohtimisesta voidaan käyttää myös vahvempaa oppimiseen liittyvää sanaa reflektio. Kolmas ohje ohjaa tähän: Ole avoin pohtimaan toimintaasi ja oppimaan itsestäsi.

Tule siis melkein sellaisena kuin olet.

 

Raija Peltola ohjaa oivaltamaan ja oppimaan yhdessä Päivi Kupiaksen kanssa perustamassaan yrityksessä Tevere Oy. Yhteistyössä Sirian Sirkku Ruudun kanssa Tevere kouluttaa uusia coachingin ammattilaisia. Raija on oik.kand, coach (PCC),  esimiesten ja johdon työnohjaaja sekä tietokirjailija. Teveren nettisivut ovat osoitteessa tevere.fi.  

10 vuoden coaching-polkumme ja kasvava yhteistyöverkosto

Väläyksiä ajatuksistani ICF Finlandin matkassa, josta tällä kertaa puhuttaa aiheina coaching-markkinoiden tietoisuus, ammatticoachit ja CCE pisteiden metsästys sekä avoinna oleva Globaali-ikkuna.

 

ICF Finlandin matkassa 

Ilokseni huomaan, että 10 vuoden matkalla chapterin perustamisesta vuodesta 2007, tavoitteemme ´more quality than quantity´ on säilynyt hyvin. Ammatillinen yhteisömme haluaa painottaa sertifioinnin merkitystä edelleen jäsentemme yhtenä valintakriteerinä.

Oma tuntumani on säilynyt siitä, että asiakaskunta osaa olla aiempaa tarkempi hakiessaan pooliinsa ammatticoacheja. Hyviä perusteluja coachin valintaan löydämme sivuiltamme perustellessamme, miksi juuri ICF coach kannattaa valita. Globalin sivuilta löytyy myös täydentävää tietoa.

 

Coaching- markkinoiden tietoisuus

Coacheja syntyy edelleen kuin sieniä sateella. Törmään tämän tästä tilanteeseen, jossa asiakas ihmettelee coachausta ilmiönä. Kirjo on iso siinä, minkälaista sekoitusta saa coachauksena. Mix voi olla konsultointia, mentorointia, fasilitointia + coachingia. Tavoitteet ja tulokset voivat olla silloin mitä vain. On hyvä pitää mielessä kaksi asiaa; 1. Mitä asiakas tarvitsee ja haluaa ostaa? 2. Miten me sen sanoitamme ja tarjoamme palveluna asiakkaalle tuloksellisesti ammatticoacheina.

Miten voimme lisätä asiakkaiden tietoisuutta coachingista? Herättelen ICF Finlandia ja sen jäsenistöä tuttuihin näkökulmiin. Miten Sinä yksilönä, ja me Suomen osastona voimme vaikuttaa siihen, että coachingin perusilmiö kirkastuu entisestään ja säilyy vaikuttavana omana ohjauksellisena menetelmänään palvellen asiakkaitamme. Arvelen, että vastauksia voi löytyä jokaisesta asiakaskontaktista. Vai miten on?

 

Ammatticoachit ja CCE pisteiden metsästys

ICF sertifiointi takaa sen, että ammatticoach on käynyt akkreditoidun (tai vastaavan) coachkoulutuksen. Dokumentoidut asiakastunnit on toinen keskeinen piirre, mikä kertoo käytännön kokemuksesta. Niiden määrät riippuvat sertifioinnin tasosta. 10 vuoden aikana kriteerit ovat tarkentuneet. Eri hakemuspolkuihin tarvitaan nykyisin CKA (Coach Knowledge Assessment) testi, nauhoituksia asiakastyöstä, etiikkakysely jne. Keskustellessani kollegojen kanssa ICF Converge 2017 Washingtonissa havaitsin että näytöt ja kriteeristö ammatillisen osaamisen osoittamisesta tulevat monipuolistumaan. Laatuvaatimustaso nousee, hyvä näin!

Sertifioituna mentor coachina ja supervisorina toimiessani huomaan, että aika usein coach havahtuu kolmannen vuoden loppupuolella siihen, ettei tunnit ole täynnä sertifikaatin uusimista varten. Sertifioinnin uusiminen ei ole vain kolmen vuoden päähän kerättävä statistiikka 40 CCE tunneista. Tästä herää kysymys:

Miten coachina oma kehittymisen ja kasvun suunnitelma polullasi toteutuu tasaisesti kolmen vuoden aikana? Miten ylläpidät ammatillista osaamistasi?

 

Globaali-ikkuna avoinna

Lokakuun lopulla huomasin sähköpostissa ilokseni ICF Globalin viestin. Kollegani Raija Salomaa on ehdolla kansainvälisen hallituksen jäseneksi. Mahtava mahdollisuus hänen lisäkseen meille suomalaisille, ja miksei yhteistyö verkostoissamme myös skandinaaveille ja eurooppalaisille äänestää oman mantereemme ehdokasta. Raijan kansainvälistä coachingia koskeva väitöskirja mm. antaa perspektiiviä toimia kyseisessä tehtävässä. Peukut pystyyn äänestysnappulan painamisen jälkeen viimeistään 15.11.2017.

 

Coaching terveisin,

Tuula Nurmiluoto, MCC, CCM

ICF Mentor Registry

ICF Finlandin perustajajäsen ja puheenjohtaja 2009

ICF Nordicin deputy director 2006 – 2007

www.topcoaching.fi

“Tuntuu ihan kamalalta!”

 

”Tuntuu ihan kamalalta!”, sanoi coachattavana oleva toimitusjohtaja, kysyessäni häneltä, miltä tuntuisi tehdä se, minkä hän oli juuri oivaltanut oikeaksi tavaksi edetä kinkkisessä asiassaan. Hän toteutti suunnitelmansa ja oli seuraavalla kerralla helpottunut ja tyytyväinen asioiden edistymiseen toivottuun suuntaan. Molemmat hetket ovat juuri niitä, jotka tekevät coachin työstä minulle merkityksellisen ja koen tekeväni tärkeää työtä.

Oikean kysymyksen voima

Jostain aivan yht’äkkiä ja odottamatta tulee se OIKEA kysymys, jota seuraa pidempi, käsin kosketeltava hiljaisuus, huokaus tai tunnereaktio. Silloin tunnen jokaisen aistini valpastuvan, odottavan uteliaana, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Niinä pysähtyneinä hetkinä tapahtuu yleensä jotain suurta, mikä johtaa johonkin vaikuttavaan ja merkittävään. Lepään joka solullani hetkessä ja valmiina reagoimaan tapahtuvaan. Kaikki energiani ja keskittymiseni ovat coachattavassani – hänessä, joka tekee mahtavaa työtä asiassaan antautuessaan uusille alueille ajattelussaan ja uusiin tunteisiin reaktioissaan.

Itsestäni tunnistan vain kylmät väreet ihollani. Noiden hetkien takia tätä työtä tehdään! Noissa hetkissä näkyy coachingin yhtäaikainen valtava voima ja hauras herkkyys.

Onnellisia ovat ne, joilla on joku jolle näyttää haavoittuvuutensa

Coaching-prosessi on vaikuttava ja vaikuttavuus tulee nimenomaan coachattavan tekemästä työstä. Siitä, mitä tapahtuu tapaamisessa ja tapaamisten välissä – tietoisesti tai tiedostamatta. Luottamus coachin ja coachattavan välillä on onnistumisen edellytys, mutta yhtä tärkeää ovat coachattavan halu ja kyky katsoa asioita uusista näkökulmista ja kohdata omat pelkonsa ja toiveensa.

Kuinka monella on työpaikalla henkilöitä, joiden kanssa voi käsitellä asioita täysin avoimesti ja vilpittömästi pelkäämättä omaa haavoittuvaisuuttaan tai epäilemättä täydellistä luotettavuutta? Onnellisia ovat ne, joilla on. Kuinka usein esimiehillä ja johtajilla on aito mahdollisuus kehittää itseään ja toimintaansa vastaavasti kuin coaching-prosessissa? Kenelle johtaja voi sanoa ”tuntuu ihan kamalalta!”?

Leena Helenius, Paraplyy

Millaiseen seinään päätäsi hakkaat? Kyllä, sillä voi olla merkitystä!

Jos joku väittää, että metaforat eivät ole arkisen elämän ytimessä, hän ei ole törmännyt metaforaintoilijoihin. Sellaisiin kuin ystäväni, joka teki gradunsa metaforista eikä ole hylännyt niitä keski-ikään päästyäänkään.

”Mulla on nykyään uusi deittien karsintamenetelmä”, hän totesi pari kuukautta sitten. ”Kysyn mieheltä, tietääkö hän mitä sana metafora tarkoittaa. Jos ei tiedä, se on sitten siinä.”

Reiluuden nimissä on todettava, että kaikki hyvät miehet (tai naiset) eivät tietenkään osaa määritellä metaforaa. Siitäkään huolimatta, että käyttävät metaforia jatkuvasti. Metaforat eli vertauskuvat ovat osa kielemme ja ajattelumme perustaa, ihmiselle luontainen tapa käyttää sanoja. Suollamme puhuessamme useita metaforia minuutissa.

Yleisesti metaforalla tarkoitetaan kielellistä ilmaisua, joka kuvailee jotakin asiaa rin­nas­ta­mal­la sen johonkin toiseen. Metaforilla on sekä kirjaimellinen että vertauskuvallinen merkitys, mutta vertauskuvallinen merkitys on niiden varsinainen sisältö.

International Coach Federation on määritellyt coachin ydintaidot. Metaforien käyttö kuuluu ICF:n ydintaito 7:n eli suoran kommunikaation alle: ”Ammatticoach käyttää metaforia ja rinnastuksia auttaakseen asiakasta havaitsemaan olennaisen tai maalatakseen kielikuvia.”

Tämä ei tarkoita sitä, että olisi coachin tehtävä tuoda tai luoda metaforia coachingtilanteeseen. Usein on tehokkaampaa kiinnittää huomioita asiakkaan käyttämiin metaforiin ja käsitellä niitä merkityksellisinä sisältöinä.

Kun asiakas kertoo hakanneensa päätään seinään jo vuosia, emme ajattele hänen valehtelevan. Emme toisaalta myöskään ota hänen käyttämäänsä metaforaa kirjaimellisesti. Ehkä joskus pitäisi.

Sen sijaan, että keskittyisimme metaforan vertauskuvalliseen sisältöön ja kysyisimme: ”Mitä muuta keinoja olet kokeillut tilanteen ratkaisemiseksi?”, voisimme kiireettä pysähtyä tutkimaan kirjaimellista metaforaa.

”Sanoit, että olet hakannut päätäsi seinään jo vuosia. Minusta se kuulostaa aika kivuliaalta. Kertoisitko lisää siitä?”

Monen asiakkaan ensimmäinen reaktio metaforapysäytykseen on hämmennys.

”No, sehän oli vain sanonta. En mä tarkoittanut sitä, en tietenkään hakkaa päätäni oikeaan seinään.”

Metaforatutkijoiden mielestä on järjetöntä sanoa ”sehän on vain sanonta”. Metaforat eivät ole pelkkiä sanoja. Metaforatutkimuksissa on todettu, että metaforat ovat sidoksissa tunteisiin, uskomuksiin, käyttäytymiseen ja kehon reaktioihin.

Mitä jos metaforan takaa löytyisikin vyyhti asioita, joiden tiedostaminen mullistaisi asiakkaan elämän?

Jatketaan hetki päänhakkaamisen metaforan parissa. Siinä on kolme elementtiä. Pää. Hakata. Seinä. Niiden takaa löytyy satoja tarinoita, aikaisemman elämän kokemuksia, tunteita, käytösmalleja ja uskomuksia, jotka ovat tiivistyneet metaforaan. Metaforan purkaminen voi tuoda coachingprosessiin nopeasti sellaista sisältöä, johon muuten ei päästäisi käsiksi.

Jos ottaisitte metaforan kirjaimellisesti, miettisittekö yhdessä kuinka kauan ja usein asiakas on hakannut päätään seinään? Millaisia tunteita siitä herää, ennen, jälkeen ja sen aikana? Millaisissa tilanteissa hän ei hakkaa päätänsä seinään?  Mitä muut siitä ajattelevat? Miltä se tuntuu ja mitä siitä seuraa? Kuinka kauan siitä toivutaan? Mistä hän on tällaisen tavan omaksunut? Kenelle hän tätä mahdollisesti tiedostamattaan siirtää?

Asiakas ei välttämättä hakkaa päätään seinään siksi, että on tapahtunut jotain oikeasti kamalaa. Ehkä hän vain ei osaa käsitellä ongelmallisiksi kokemiaan tilanteita rakentavasti.

Kun coach pysäyttää asiakkaan tutkimaan metaforiaan, käynnistyy parhaimmillaan pitkäkestoinen muutosprosessi. Coachin ei tarvitse edes haastaa asiakasta muuttamaan käytöstään. Asiakas, joka tulee tietoiseksi metaforistaan, oppii kysymään omat kysymyksensä, antamaan omat vastauksensa. Hän kykenee tekemään itse omat johtopäätöksensä. Kun asiakkaan kielenkäytön syvärakenteet muuttuvat, muuttuu myös hänen todellisuutensa.

Hänen ei enää tarvitse hakata päätään seinään. Edes pehmeään.

Minna Sütö on luovien asiantuntijoiden ja yrittäjien coach. Hän on ICF:n jäsen, sertfioitu bisnescoach sekä johdon ja esimiesten työnohjaaja. Minna suhtautuu intohimoisesti asioihin, joista on apua ihmisten ja liiketoiminnan kehittämisessä. Creative Compass Oy:n nettisivut löytyvät pian osoitteesta creativecompassconsulting.fi 

Perjantaina 8.9. on viimeinen mahdollisuus ilmoittautua mukaan Sukella metaforan maailmaan -webinaariin, joka pidetään 13.9.2017. Käymme esimerkkien kautta läpi metaforateorioita ja metaforien käyttöä coachin asiakastyössä.

Puheenjohtajan terveiset

Hei coaching ammattilainen,

Kiitos, että olet ICF Finlandin jäsen!

Suomi täyttää 100 vuotta ja ICF Finland täyttää 10 vuotta. Olemme aivan mielettömällä fiiliksellä, koko hallituksen voimin, innolla valmistelemassa meille upeaa juhlavuotta. Yhdistetään voimat ja luodaan juhlavuosi yhdessä. Nostetaan yhdessä näkyväksi coachingin vaikuttavuus, ammattimaisen coaching työn merkitys ja rakennetaan coaching toimiala uudelle tasolle Suomessa.

Juhlavuoden teemana on “Loistan työssäni”. Tätä teemaa voimme toteuttaa ammatticoacheina meidän asiakkaiden kanssa, sitä he voivat toteuttaa omassa organisaatiossaan toimimalla itse coachaavalla otteella ja mielenkiinnolla seuraan miten uuden opetussuunnitelman ideologia ja coaching kohtaavat ja tuovat teeman yhteiskunnallisesti erittäin merkittävään kontekstiin.

Teemme yhdessä tärkeää työtä vielä nuoren toimialamme kehittämiseksi sekä laitamme alulle yhteiskunnallisesti vaikuttavia hankkeita. Viime vuonna aloitettu yhteistyö Suomen Punaisen Ristin kanssa laajenee tänä vuonna maanlaajuiseksi, kiitos teidän upean ammattitaitoisen vapaaehtoistyön. Tänä vuonna coachingia tarvitsevia SPR:n vapaaehtoistyöntekijöitä on useita ja jokaisen teidän panos on merkityksellinen.

Olen itse tehnyt coaching työtä vuosia ja edelleen coachingin vaikuttavuus yllättää minut. Se hetki kun asiakkaan pupillit laajenevat, ryhti suoristuu ja katseessa on jotain oivaltamisen suuruuden kirkkautta, jota on vaikea kuvailla. Tai se hetki kun puhelias asiakas häviää yhtäkkiä ajatuksiinsa, katse karkaa ylös ja tilaan laskeutuu ajaton hetki. Se ”olipa hyvä kysymys” hetki, joka saa asiakkaan löytämään jotain joka hetki sitten oli vain irrallisia asioita ja on nyt täysin kirkas ja yhtenäinen kuva. Se hetki, jonka sinäkin varmasti tunnistat, muistuttaa minua kerta toisensa jälkeen siitä, miten etuoikeutettu olen kun saan tehdä työtä, jonka koen merkitykselliseksi ja jota rakastan. Ja mikä parasta, saan jakaa tämän yhteisen intohimon kaikkien teidän kanssa.

Toivottavasti nähdään pian juhlavuoden kick-off tilaisuudessa ke 8.2.2017!

Terveisin,

Nonna Babitzin, PCC

ICF Finlandin puheenjohtaja

0400 711529

president@icffinland.fi

Kun business coach ja Suomen Punainen Risti kohtasivat

International Coaching Federationin Suomen osasto päätti tempaista ja lähteä tukemaan Suomen Punaisen Ristin toimintaa tarjoamalla vapaaehtoisia ammatti-coacheja johtajien käyttöön. Tavoitteena oli kehittää sekä henkilökohtaisia ominaisuuksia että osaston toimintaa.

Yllättävät kysymykset laittavat coachattavana olevan miettimään asioita uudesta näkökulmasta.

Minäkin ajattelin pistää oman osaamiseni hyvää käyttöön. Sain coachattavakseni Merjan, joka on yhden osaston puheenjohtaja. Ensimmäinen tapaaminen jännitti – miten osaisin perustella vapaaehtoistyössä toimivalle coachingin hyötyä sotkeutumatta liikaa liike-elämän termeihin. En myöskään tuntenut SPR:n toimintaa muuten kuin joidenkin lehtijuttujen perusteella.

Keskustelu lähti kuitenkin sujuvasti käyntiin ja pian huomasin, että haasteet ovat hyvin samanlaisia kuin yrityksissäkin. Täytyy kyllä myöntää, että tapaamisissa jutustelu soljui vapaasti aiheesta toiseen, enkä pitänyt kiinni tavoitteiseen pääsystä samalla tavalla kuin yritysjohtajien kanssa.

Tämä prosessi opetti minulle todella paljon ja oivalsin kolme asiaa, jotka yhdistävät yrityksiä ja kolmatta sektoria:

  1. Yksilön näkökulma. Hyvin usein aiheeksi coaching-prosesseissa nousee ajan riittämättömyys ja priorisointi. Liian paljon tekemistä ja liian vähän tunteja. Lisähaastetta tuo, että usein luottamushenkilöt ovat työssäkäyviä ihmisiä, jotka hoitavat vastuitaan vapaa-ajalla.
  2. Johtamisen näkökulma. Miten motivoin muita tekemään työnsä hyvin? Kaikki on kiinni innostuneista työntekijöistä niin yrityksissä kuin vapaaehtoistoiminnassakin. Yhdistyksissä keinovalikoima on kuitenkin pienempi, koska ei ole olemassa työsopimusta eikä palkkaa. Täytyy löytää sisäistä motivaatiota. Usein motivaatio löytyy yhdessä tekemisestä ja työn merkityksellisyydestä.
  3. Yrityksen/yhdistyksen näkökulma. Brändillä on merkitystä. Jokainen työntekijä on toiminnan edustaja. Hyvä työpaikka tai järjestö houkuttelee parhaat tekijät. Yrityksissä puhutaan paljon, että johtamisen täytyy muuttua, kun XYZ-sukupolvet tulevat työpaikoille. Tällä hetkellä monissa yhdistyksissä podetaan jäsenpulaa, ja keski-ikä on todella korkea. Huolestuttavaa on, että mitä tapahtuu, kun osastojen tunnolliset puurtajat väsyvät työtaakkaansa. Nuoria pitää houkutella mukaan uusin keinoin, ja toiminnan on myös muututtava ketterämmäksi projektityöksi hyödyntäen sosiaalista mediaa.

Mitä Merja sitten tästä sai? Hänen mukaansa keskustelukumppanin, joka katsoi asioita eri näkökulmasta. Yllättävät kysymykset pistivät miettimään. Hän lähti myös heti rohkeasti ehdottamaan uusia toimintatapoja oman osastonsa hallitukselle. Uudet ideat vaativat hieman sulattelua, mutta muutos tapahtuukin usein pienin askelin.

Päällimmäiseksi itselleni jäi hyvä mieli ja arvostus hienoa työtä tekeviä kohtaan Suomen Punaisessa Ristissä.

Elina Palmroth-Leino, Business Coach, HRM Partners Oy

Teksti julkaistu aikaisemmin HRM Partnersin verkkosivuilla.

Kolme vuotta ja kolme tuumaa

Kolme viime vuotta ICF Finlandin hallituksessa on ollut huikea matka niin minulle henkilökohtaisesti kuin järjestölle kansainvälisesti ja globaalisti. ICF on 20 vuoden aikana laajentunut yli 140 maahan vapaaehtoisten työllä. Ja viime viiden vuoden kasvu varsinkin on ollut nopeaa; meitä ICF jäseniä on nyt yli 26 000, joista Suomessa vajaa 200.

jasenmaara

Kolmella tasolla olen tehnyt ICF-työtä: ICF Finlandin merkeissä, ICF:n aluetasolla ja ICF:n Global Leaders Forumissa. Tekee mieli jakaa näitä kokemuksia ja tuntemuksia tästä erikoisesta yhteisöstä, jossa ICF Finlandin ja ICF Globalin jäsenyydet ovat erillisiä; ja kuitenkin olemme niin tiiviisti toisiimme kietoutuneet.

ICF Finlandin toiminnassa on kolmen vuoden aikana luotu pohjaa suomalaisten ammatticoachien järjestönä kasvamiselle. Työ näkyy teille jäsenille esim. näissä kotisivuissa, blogipalstan avoimuudessa kaikille jäsenille, siinä että jatkossa Coaching Knowledge Assessmentin voi tehdä suomeksi, perinteisten jäsentapahtumien lisäksi tarjotaan omia ja yhteisiä kansainvälisiä ja toisten chaptereiden webinaareja, laajempi yritysyhteistyö on jäseniltojen järjestelyissä ja näkyvintä on varmasti omien sosiaalisen median viestintäkanavien kokonaisvaltainen hyödyntäminen. Uusi ICF Finland International -ryhmä imee mukaan ekspatteja toimintaamme ja tarjoaa suomalaisille jäsenille yhtä lailla toisenlaisen näkökulman ammatilliseen vuoropuheluun ja oppimiseen. Ja lisäksi suomenkielisten PCC-assessorien kouluttaminen vie meitä eteenpäin.

Viime vuosien aikana olen myös leimautunut ammatticoachingin näkyvyyden lisäämisessä pro bono -työllä, ensin tempauksina yhdessä Suomen Coaching-yhdistyksen kanssa ja nyt yhteistyösopimukseen pohjautuen Suomen Punaisen Ristin kanssa. SPR-yhteistyötä pääsin esittelemään ICF:n Best Practice -mallina EMEA -alueen (Europe, Middle-East & Africa) puheenjohtajille jo pilottivaiheessa lokakuussa 2016. Te jäsenet olette upeasti lähteneet yhteistyöhön mukaan; lämmin kiitos siitä. Kun ICF:n ja Punaisen Ristin yhteistyö tulevaisuudessa on järjestöjen globaalia yhteistyötä, voitte olla kanssani ylpeitä siitä, että ME käynnistimme sen!

ICF EMEA-alueen muodostaa 41 paikallisjärjestöä (41 maata!) ja me olemme yli 30% koko ICF:n jäsenistöstä. Alue on laaja ja voimakkaassa kasvussa. EMEA-alueella järjestöjen johtajat tapaavat kaksi kertaa vuodessa ja kokoontuvat virtuaalisesti kerran kuukaudessa. Yhteistyö ei näin suurella porukalla ole aina sujuvaa. Siitä huolimatta me päätimme nyt lokakuussa, että monimuotoisuus ja erilaisuus ovat meidän rikkautemme. Me haluamme näyttää mallia ICF:n koko globaalille yhteisölle: rakennamme diversiteetin pohjalta sellaisen chapter-mallin, joka on institutionaalisesti vahva ja siten, että koko järjestön rakenne löytää uuden ilmeen!

Globaalisti ICF kasvaa. Vuonna 2015 aloitettiin kaikkien chaptereiden puheenjohtajien/varapuheenjohtajien Global Leaders Forumit. Näiden tapaamisten seurauksena globaali vuorovaikutus ja yhteistyö on tiivistynyt ja asioita jaetaan paljon. Keväisessä kokouksessa me perustimme myös viiden Pohjoismaan yhteistyön, Nordic Power Women! Olemmeko palaamassa ICF Nordic aikojen tekemiseen, sitäkin voi pohtia. GLF:n yhteisöllisyys on merkityksellistä, se tiheä tunnelma mikä globaalin asenteen ja kehittämiseen intohimoisesti suhtautuvien ihmisien kesken syntyy. Globaalillakin tasolla toiminta rakentuu vapaaehtoistyölle, esimerkiksi teemapohjaisesti Task Forceissa. Jäsenenä voit hakea toimintaan mukaan, kun kiinnostava aihe löytyy. Mutta ei tämä ihan Strömsötä pelkästään ole, kasvun hallinta on aidosti tärkein asia ICF:n toiminnassa globaalilla tasolla.

Kolme vuotta ja olen saanut niin paljon — ystäviä ja kollegoita ympäriämpäri maailmaa, yhteistyötaitoja ja johtamisoppeja eli lisää itsetuntemusta; ja olen saanut myös muutoksia aikaan. Ennen kaikkea olen oppinut sen, että tämä järjestötyö ei ole yhden ihmisen show, vaan tiimityötä. Kiitos hallituskollegat viime vuosilta ja erityiskiitokset tälle 2016 hallitukselle ja Paula Miettiselle.

Kolme vuotta ja kolme tuumaa. Olen minä paljon menettänytkin. Työtä on ollut paljon ja tahkoa väännetty, ne ovat vaatineet kovaa kuntoa. Mun (3 vuotta vanhat) lewikset ei repee, ehei, uudet ovat nyt kolme tuumaa pienemmät!

Kun katson eteenpäin, katson 10-vuotiasta ICF Finlandia, 100 vuotiasta itsenäistä Suomea, ja ajattelen Minna Canthia ”kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkkuvaa, puolikuollutta elämää”.

Teille, ihanat ICF-jäsenet, toivotan nyt iloista ja rentouttavaa joulua ja vuodenvaihdetta ja iloa ja innostusta coaching-työhön!

Teille, uudet tekijät ja vastuunottajat, uudet hallitusihmiset, toivotan avaraa katsetta ja työniloa ja paljon rakkautta!

Nähdään kun nähdään,

Päivi Äijälä

Ammatticoachit SPR:n osastojen puheenjohtajien tukena

Teksti: Nina Karlsson ja Virpi Haavisto

Suomen Punainen Risti ja ICF Finland solmivat toukokuussa 2016 yhteistyösopimuksen vapaaehtoisjohtajien johtajuuden tukemisesta coachingilla. Yhteistyö lähti käyntiin kokeilulla Helsingin ja Uudenmaan piirissä kesäkuussa ja yhteensä 18 osaston puheenjohtajaa tai varapuheenjohtajaa oli coachattavana syksyn aikana. SPR:n Laajasalon osaston puheenjohtaja Teemu Väisänen ja coach Nina Karlsson sekä Tapiolan osaston varapuheenjohtaja Leena Railimo-Saares ja coach Virpi Haavisto jakavat kokemuksiaan kanssamme.

Coach auttoi kirkastamaan asioita

Teemu ja Nina tapasivat kesän aikana kolme kertaa ja syyskuun lopulla vielä kerran. Teemu kertoi lähteneensä projektiin avoimin mielin, mutta yllättyneensä positiivisesti etenkin siitä, miten yksilöllistä coaching oli ja miten hyvin se sopi myös järjestöpuolen luottamustoimeen. Teemu oli sitä mieltä, että coaching ei hyödyttänyt pelkästään häntä vaan myös koko työyhteisöä: ”Uskon, että kirkastamalla omaa tehtävänkuvaani sekä tavoitteitani, voin entistä tehokkaammin toimia osastoni puheenjohtajana. Jakamalla vastuuta, voin osaltani motivoida muita vapaaehtoisia sekä vähentää omaa työtaakkaani, minkä seurauksena voin käyttää enemmän aikaa keskeisempien tehtävien hoitamiseen.”

Teemu koki, että antoisinta coachingissa oli muun muassa se ulkopuolinen apu, joka palauttaa peruskysymysten äärelle sekä prosessin tarjoama alusta itsepohdiskelulle.  Työssä kuin työssä rutinoituu helposti. ”Siksi onkin hyvä muistuttaa itseään, että mitä tällä työllä voi parhaimmillaan saada aikaan – kuinka toimintasuunnitelmat muuttuvat toimintaryhmiksi ja sähköpostiviestien vastaanottajat uusiksi vapaaehtoisiksi”, Teemu kertoo. Myös coach Nina Karlsson piti kokemusta itselleen erittäin antoisana, sillä järjestöpuolen johtaminen on hiukan erilaista kuin yritysmaailmassa. ”Ilokseni opin myös, että auttaminen voi olla myös jotain muutakin kuin keräyksiin osallistumista. Se voi olla esimerkiksi oman ammattitaidon tarjoamista niille, jotka tekevät konkreettista auttamistyötä”, Nina toteaa.

Teemu antoi kympin arvosanan coachingille ja suosittelisi sitä ehdottomasti muillekin.

Aito halu auttaa ja oppia uutta yhdistää

Leenan ja Virpin coaching-yhteistyö alkoi syksyllä 2016. Heillä oli kaksi vähän pidempää coachingtapaamista, koska Leena oli lähdössä kolmeksi kuukaudeksi avustustehtäviin Kreikkaan. Parin yhteistyö oli ensi tapaamisesta lähtien luontevaa ja välitöntä. Leena kertoo tulleensa coachingiin mielenkiinnolla ja avoimin mielin. Virpi vahvistaa Leenan positiivista, eteenpäin katsovaa asennetta: “Meitä molempia yhdistää aito halu auttaa ihmisiä ja uuden oppimisen ilo. Ne ovat hieno lähtökohta yhteistyölle.”

Leena vastaa Tapiolan osastossa ystävätoiminnasta, ja konkreettisiksi coachingteemoiksi nousivat johtajuuden tukemisen ohella ystävätoiminnan kehittäminen ja yhteistyö. ”On ollut hyvä pysähtyä ja saada rauhassa ajatella osaston toimintaa”, Leena kertoo. “En ole aikaisemmin ajatellut näin keskittyneesti johtamiseen liittyviä asioita, ajatellut vain, että miksei joku asia toimi. Nyt tuli ajateltua, mitä voisi tehdä. Asiat selkiytyivät, ja on tullut konkreettisia ehdotuksia toiminnan parantamiseksi, hyviä ideoita ja ratkaisuja.”

Virpi kertoo yhteistyön Leenan kanssa olevan erittäin antoisaa. “Leenalla on pitkä kansainvälinen ura SPR:n vapaaehtoisena ja kokemuksen tuomaa varmuutta ja herkkyyttä. Pääsimme heti keskustelemaan vapaaehtoistyön johtamisen kannalta keskeisistä asioista: arvoista ja motivaatiosta tehdä vapaaehtoistyötä.” Virpi kiteyttää. “Kun Leena sai sanoittaa arvonsa ja näkemyksensä, tulivat ratkaisuvaihtoehdot ja konkreettiset seuraavat askeleet hänen aiemmin hankalina ja haasteellisina pitämiinsä asioihin häneltä kuin itsestään.”

Leena näkee, että coachingista on hyötyä osastolle ja sen koko toiminnalle hänen oman yksilöllisen hyötynsä lisäksi. ”Osastolle on hyötyä, kun otan rohkeammin asiat esille. Vaikuttavaa on myös toiminnan aktivoiminen ja selkiytyminen, sekä konkreettiset uudet ideat toiminnan aktivoimiseksi.”

Leena suosittelee coachingia lämpimästi muillekin ja antaa asteikolla 1-5 coachilleen arvosanan 5. “On hyvä saada rauhassa ajatella asioita ja tulevaa”, hän kiteyttää.

Virpi arvostaa coachina yhteistyössä mahdollisuutta päästä tutustumaan SPR:n toimintaan ja saada auttaa järjestön työtä omalla ammattitaidolla. Auttamisen ja uuden oppimisen ilo on aidosti molemminpuolinen.

Ydintaitojen ydin – Läsnäolotaidot coaching-työn perustana

Tunnustettakoon heti aluksi, että tieni läsnäolokouluttajaksi ei ole ollut suoraviivainen. Innostukseni aiheeseen liittyy enemmänkin yllättäviin käänteisiin ja hitaaseen omakohtaiseen kääntymykseen. Olen aina kokenut suurimman osan keskittymistä vaatineista harjoitteista hyvin haasteellisiksi. Heti, kun joissain koulutuksissa alettiin kiinnittämään huomiota hengitykseen ja tarkistamaan huomion suuntaa, kirosin jo mielessäni. Jokin näissä pysähtymisissä herätti minussa valtavan suurta sisäistä vastustusta. Jos vielä pistin silmät kiinni – kuten ohjeistus monesti kuului – lähtivät levottomat ajatukseni entistäkin villimpään laukkaan. Mielen tyhjentäminen tuntui konseptina mahdottomalta ja muutenkin huomioharjoitteet vaikuttivat lähinnä pitkästyttäviltä. NLP-koulutusten rentoutuksia sen sijaan olen aina rakastanut ja kokenut saavuttavani niiden kautta syvän ja erilaisen tilan. Mind-fulness-koulutuksia kävin ja sain taidokasta opastusta – ja mielekkäämpiäkin harjoitteita löytyi. Mikään niistä ei kuitenkaan jäänyt elämään arjessani. Kunnes vastaani tuli jotakin käänteentekevää, josta myöhemmin lisää.

Mitä käytännön läsnäolotaitoihin tulee, intensiivisessä vuorovaikutuksessa oleminen on aina ollut minulle luontevaa ja nautinnollista. Ennen coaching-koulutuksia olin jo työnohjausopinnoissa ja NLP-koulutuksissa huomannut, miten minun oli helppo olla läsnä toiselle ja hänen työstämälleen asialle ja saavuttaa vahva luottamus. Kun läsnäolotaidot sitten nousivat ydintaitona esiin osana coaching-koulutusta, uskoin olevani vahvuusalueellani. Tätä vahvisti myös palaute, jota sain kyvystäni luoda luottamuksellinen yhteys.

Päädyin sellaiseen johtopäätökseen, mitä David Rockin luento sittemmin tuki, että ohjaustyön tekeminen itsessään toimi aivan loistavana läsnäoloharjoitteena. Mitä enemmän coaching-tunteja kertyi, sitä enemmän olin harjoittanut läsnäoloa.

Näin jälkikäteen ymmärrän, että läsnäoloni ehkä on coaching-polkuni alussa ollutkin vahvaa. Se vain ei ole ollut kovinkaan kokonaisvaltaista. Olin kyllä hyvin läsnä asiakkaalle ja hänen agendalleen. Osasin laittaa itseni sivuun – liiaksikin. En ymmärtänyt sitä, että jokin tavassani asettua vuorovaikutussuhteeseen jätti osa tärkeästä yhteyden kentästä jäi vajaammaksi. Se heikommalle jäävä alue, oli kokonaisvaltainen yhteys omaan itseeni. Taitoa olla läsnä itselleni olin harjoittanut vähemmän, jos lainkaan, eikä se taito harjoittunut samalla tavoin coaching-työtä tekemällä.

Kesällä 2013 tapahtui jotain, joka muutti käsitykseni läsnäoloharjoitteista. Tutustuin eräässä intensiivisessä koulutuksessa Denverissä kanadalaiseen Jim Grantiin. Jimin vahva läsnäolo ja hänen vetämänsä pienet, mutta äärimmäisen voimalliset kehotietoisuuden harjoitteet tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sain kokea sen, miten itse kukin pystyimme näiden pienten harjoitusten myötä olemaan paremmin läsnä ja voimavaraisemmassa tilassa, jollain lailla lähempänä omaa parastamme. Aloin kysellä harjoitteita ohjanneelta Jimiltä lisää, sillä tiesin välittömästi, että tähän WholeBody Focusingiksi kutsuttuun menetelmään halusin perehtyä. Koulutusyhteistyömme lähti liikkeelle välittömästi. Aloitin itse opinnot ja kutsuin Jimin vierailemaan Suomeen.

Viimeisten kolmen vuoden aikana olen harjoittanut tätä menetelmää päivittäin ja sekä osallistunut koulutuksiin että toteuttanut niitä. Yhdessä Jimin kanssa olemme kouluttaneet WholeBody Fo-cusingin perusteita useammassa workshopissa – Suomessa, Tanskassa, Kanadassa ja USA:ssa. Olen tällä hetkellä suorittanut Practitioner-tason ja ensi vuonna valmistumassa kouluttajaksi New Yorkissa sijaitsevan Focusing Instituutin sertifioimana.

Sertifikaatteja tärkeämpää on kuitenkin se, miten paljon tämä menetelmä on vaikuttanut työhöni coachina ja kouluttajana. WBF on nimenomaan suhteisiin ja vuorovaikutukseen liittyvä harjoite (Relational Practise) toisin kuin monet muut tietoisuustaitojen harjoitteet. Keskeinen osa koulutusta on harjoittaa menetelmää kuuntelukumppanuuksien (Listening Partnerships) kautta. Nämä jokaviikkoiset harjoittelut eri kumppanien kanssa ovat opettaneet sen, miten tärkeää ja yksinkertaisuudessaan haasteellista on olla läsnä toiselle ja itselleen – monenlaisen tekemisen ja tekniikan sijaan. Näin toimimalla olen saanut voimallisia kokemuksia siitä, miten läsnäolo ja hyväksyvä havainnointi ovat enemmän kuin mikään muu, mitä voimme toiselle tarjota.

Tämän oivalluksen olen vienyt coaching-työhöni. Koen, että menetelmän opettama vahva, maadoittunut ja kehollinen läsnäolo (Grounded Presence) on kuin portti uuteen maailmaan. Kun olen läsnä kehossani, olen todella läsnä omalle itselleni. On tilaa enemmän, on aikaa enemmän. Enemmän minua tulee paikalle – eikä lainkaan valmennettavieni kustannuksella. Ymmärrän omakohtaisen kokemuksen kautta sen, miten tärkeää coachin on vahvistaa suhdetta itseensä. On ollut löytö, että ydintaitoja (luottamuksen rakentaminen, vahva kuuntelu) ei tule suinkaan soveltaa vain asiakkaaseen. Paradoksaalisesti tekemällä enemmän tilaa itselleni, teen enemmän tilaa myös asiakkaalleni ja hänen agendalleen. Yhteys itseen ei vähennä yhteyttä toiseen, vaan lujittaa sitä. Ja kun tämä perusta on kunnossa, voidaan asiakkaani asiaa käsitellä paljon syvemmin.

Kehollisuudessa löydän uudenlaisen tavan hyödyntää kaikkia aistejani – tai ainakin useampia kuin ennen. Löydän omakohtaisesti kuudennen aistin eli tietoisuutta kehon prosesseista. Tutustun kehotuntemusten (felt sense) hienovireiseen, mutta vaikuttavasti viestivään maailmaan. Löydän uutta tietoisuutta siitä, miten energia virtaa välillämme ja miten olemme yhteydessä toisiimme – ja miten paljon syvemmin voimme olla vuorovaikutuksessa, kun olemme tästä tietoisia. Coaching-työhön tietoisuus kehojen välisestä resonoinnista tuo paljon uutta informaatiota.

Uskon läsnäolon olevan ratkaisevin ydintaito – suorastaan ydintaitojen ytimessä. Itselleni paras keino vahvistaa sitä on ollut kehotietoisuus. Hyödynnän WholeBody Focusing -harjoitteita (maadoittuminen, kehotuntemusten seuraaminen, tietoisuus kokonaisesta minusta kussakin hetkessä ja hengittämisen tärkeydestä) coachingissa. Lisääntyvä kehotietoisuus ja läsnäolo puolestaan vahvistavat muita ydintaitoja. Kuuntelun ydintaidon harjoittamisen nousee aivan toiselle tasolle ja tuo uuden ulottuvuuden vahvoihin kysymyksiin. Tämä kaikki syventää luottamuksellisen ja läheisen suhteen rakentamista. Lisäksi esiin nousee uudenlaisia – ja usein hyvin olennaisia – havaintoja asiakkaastani. Saan toimivaa materiaalia, jota voin hyödyntää suorassa kommunikaatiossa. Tällä kaikella on luonnollisestikin vaikutusta kykyyni herättää tietoisuutta. Kehotietoisuudessa löydän uudella tavalla yhteyden intuitiooni ja saan enemmän uskallusta hyödyntää kehoni viisautta. Muun muassa metaforat nousevat coaching-tilanteissa herkemmin kuin koskaan ennen. Olen saanut myös kokea sen, mitä tapahtuu kun ohjaan asiakkaani vahvempaan läsnäoloon itsensä kanssa – usein hyvinkin pienien harjoitusten kautta.

Mitä tapahtuu suhteessa itseeni, WholeBody Focusing -harjoitteiden myötä voin antaa omien tunteideni tulla ja mennä ja tuoda informaatiota. En koe samanlaista tarvetta torjua epämiellyttäviä tunteita kuin aiemmin. Erityisen mielenkiintoista minulle on ollut se, miten kehotietoisuutta lisäämällä saan paremman yhteyden ajatuksiini. Alan ymmärtää käytännössä, miten kolme viisausjärjestelmäämme (pää-sydän-keho) muodostavat vahvasti yhteen linkittyvän ja integroituvan kokonaisuuden ja miten kehotietoisuus on tämän kaiken perustana.

Mitä useammin harjoitan läsnäolotaitoja, sitä luontevammaksi ne muuttuvat. Silti jokainen kerta on edelleen haaste monella tavalla: olla suorittamatta, antaa asioiden nousta esiin omalla tavallaan ja omalla ajallaan.

  • Millä tavalla sinä löydät vahvan läsnäolon coaching-työssäsi?
  • Mitä kehotietoisuus sinulle merkitsee?
  • Mihin oma läsnäolosi kohdistuu vahvimmin: itseesi, asiakkaaseesi vaiko asiakkaan asiaan?
  • Miten hyvässä tasapainossa nämä ovat?

Mitä läsnäoloharjoitteisiin ja tietoisuustaitoihin tulee, suosittelen etsimään juuri sinulle sopivaa tapaa harjoittaa näitä. Lause, jota itse ohjenuoranani kannan on: ”The best practise is the one you do.” Ja sitä, mikä itselle toimii, on ilo opastaa toisillekin.

Sari Ajanko, PCC, WholeBody Focusing Practitioner, Certifying WholeBody Focusing Trainer (in training) on yhdessä kumppaninsa Jim Grantin, PCC, Certified WholeBody Focusing Trainer, Certifying Coordinator/Master Trainer (in Training) kanssa tuonut Suomeen WholeBody Focusing -menetelmän. Kesäkuussa 2016 he esittelivät menetelmän perusteita ICF:n kesätapahtumassa.