ICF:n blogi-sivulla ja etusivun “Uusimmat blogikirjoitukset” -osiossa julkaistavat kirjoitukset

Ammatillisuus työssämme

Coaching, kuten sen lähityömuodot (työnohjaus ja mentorointi), pitää sisällään monenkirjavaa toimintaa. Palveluja tuotetaan niin yksityishenkilöille arkielämän haasteisiin kuin organisaatioiden ja johtajuuden kehittämiseenkin. Monimuotoisuuden ollessa rikkaus ja mahtava kollegiaalisen oppimisen mahdollistaja, tuottaa se myös hajanaisuutta ja epätietoisuutta. Ammattikunnan ulkopuolella ajoittain vellova kysymys, onko coaching vakavasti otettavaa työskentelyä vai ainoastaan kevyttä puuhastelua, on ihan validi. Ammattikuntaan mahtuu myös palveluntuottajia, jotka saavat paljon huomioita, mutta eivät millään muotoa edusta kattavasti sitä, mitä coaching on.

Mikä tekee coachingista hyvän? Millä varmistaa, että toiminta on riittävän ammattimaista, jos työskentelyn kohteina ovat niin yksityishenkilöt kuin organisaatiotkin? Miten varmistaa ammatillisuus, kun yhtenäinen viitekehys tai ammatillinen koulutus uupuu? Vastaus löytyy pitkälti eettisistä periaatteista; niiden tiedostamisesta ja niihin sitoutumisesta.

Eettisyys on laatua

Kaikissa keskeisissä konsultaatiotyön muodoissa – coachingissa, mentoroinnissa ja työnohjauksessa – on omat eettiset periaatteensa. Yhteistä kaikille näille on se, että kukin näistä määrittelee tahollaan sitä, mitä toiminnassa pidetään arvostettavana, oikeana ja johon ammattilaisen tulisi työssään pyrkiä. Itse asiassa ohjaus- ja konsultaatiotyön eettiset periaatteet poikkeavat toisistaan lopulta melko vähän; pääpiirteittäin sisällöt ovat hyvinkin samansuuntaisia.

Miten eettisyys ja eettiset periaatteet sitten elävät coachingissa? Laadukkaassa coaching-koulutuksessa tulisi aina olla osuutensa eettisyydestä. Hyvässä koulutuksessa käydään läpi toimialan keskeisiä eettisiä periaatteita ja pohditaan käytännönläheisten esimerkkien kautta viisasta toimintaa eettisesti haastavissa tilanteissa. Valmistuttuaan coacheiksi, hyvä viesti palvelun ostajille on kuulua oman toimialan yhdistykseen. Yhdistykseen kuuluminen tarkoittaa aina myös sitoutumista yhdistyksen eettisiin sääntöihin. Suomessa coachien kannalta keskeisimmät yhdistykset ovat Suomen Coaching-yhdistys ja ICF Finland. Molemmilla on omat eettiset sääntönsä, jotka ovat keskeisiltä osiltaan melko samanlaiset.

Mitä eettisyys on käytännössä?

Eettinen toiminta coachingissa on kaikessa yksinkertaisuudessaan pyrkimystä asiakkaan kannalta tavoiteltuun lopputulokseen hyvinvointia edistävin keinoin. Luottamus, asiakkaan kunnioitus, vastuullisuus, oman osaamisen rajojen tunnistaminen sekä oman ammattitaidon kehittäminen ovat keskeisiä asioita eettisessä toiminnassa. Eettisillä ohjeilla pyritään kuvaamaan coaching-ammattilaisuuteen liittyviä laatutekijöitä, jotka ohjaavat ammattilaista sekä luovat reunoja asiakkaan ja coachin väliselle suhteelle kertoen esimerkiksi mitä asioista coachingissa tulisi olla läsnä ja mitä taas ei. Eettisyyden toteutumisesta suhteessa vastaa coach. Siksi on tärkeää, että hänellä on riittävästi prosessoitua tietoa alan eettisistä kysymyksistä ja käytänteistä.

Eettinen toimikunta

Coachien tukena eettisessä työssä ovat alan järjestöjen lisäksi myös SCY:n, ICF:n ja EMCC:n yhteinen eettinen toimikunta. Toimikunnan tehtävänä on ylläpitää keskustelua eettisistä kysymyksistä ja järjestää täydennyskoulutusta järjestöjen jäsenille. Eettinen toimikunta voi myös tarpeen tullen olla mukana selvittämässä, mikäli asiakassuhteissa on esiintynyt eettisiä ongelmia. Varsinaisesti valtaa käyttävä elin toimikunta ei kuitenkaan ole. Sen sijaan yhteistyötä tehdään tiiviisti emoyhdistysten kanssa.

Mikäli haluat perehtyä lisää eettisyyteen, käy katsomassa yllämainittujen järjestöjen verkkosivuja. Vertailemalla sitä, miten eri yhdistykset ovat eettisyydestä kirjoittaneet, saat hyvän kuvan siitä, mitä coachit itse pitävät ammatillisuudessaan tärkeänä. Vuoden 2018 aikana on myös tarkoitus avata eettisen toimikunnan omat www-sivut. Kannattaa seurata yhdistysten viestintää; lisätietoa aiheesta tulee viimeistään silloin, kun puut ovat vihreät.

 

Peter Peitsalo

Eettisen toimikunnan puheenjohtaja

peter@peterpeitsalo.fi | 040 544 8069

Kirjoitus on julkaistu ICF:n, SCY:n ja EMCC:n sivuilla.

Brysselin terveiset – kokemuksia työskentelystä coachina EU komissiossa

Kuinka tulla EU-coachiksi?

Komission ulkoisia coacheja koordinoi ranskalais-saksalainen konsortio yhteistyössä komission kanssa. Konsortiolla on omat eettiset ja ammatilliset vaatimuksensa. EU edellyttää coacheiltaan mm. pitkää työkokemusta, hyvää koulutustaustaa, coach-opintoja ja työskentelyä supervisorin kanssa (coachin oma työohjaus). The European School of Adminstration akkreditoi EU:ssa työskentelevät coachit haastattelujen ja näyttökokeen perusteella. EU tarjoaa sisäistä coachingia työntekijöilleen, käyttää ulkoisia coacheja lähinnä johdon yksilö- ja tiimicoachaukseen sekä kouluttaa myös sisäisiä coacheja, jotka voivat toimia vertaiscoachina.

 

Brysselin komennukseni

Akkreditoinnin ja coachprofiilini perusteella minut valittiin yhdeksi ammatticoachiksi, joka työskentelee komission Female Talent Development –ohjelmassa.  Ohjelma on laaja pilotti, johon on valittu 108 naispuolista osallistujaa.  Se on monipuolinen kokonaisuus, joka koostuu erilaisista mittauksista, workshopeista, uraohjauksesta, mentoroinnista ja henkilökohtaisesta coachauksesta.  Onnistumisen mittarina käytetään sitä, kuinka moni osallistujista etenee urallaan entistä vaativimpiin johtamistehtäviin.

Brysselissä sain coachata eri Euroopan maista kotoisin olevia upeita naisia. Joukossa oli mm. avaruustieteilijöitä, lakimiehiä, pankkiireja ja kääntäjä-tulkkeja. Joukossa oli jo pitkään esimiesrooleissa työskennelleitä ja esimiesuransa alkutaipaleella olevia. Jotkut heistä olivat saaneet aiemmin coachingia. Heitä yhdisti halu kehittää ja kehittyä. He olivat kiitollisia ja innoissaan siitä, että heillä on mahdollisuus saada coachingia.  Maaperä oli siis varsin otollinen coachingille! Brysselissä tapasin myös sisäisiä coacheja supervision-keskusteluiden merkeissä.  On ilo havaita, että tässä valtavassa organisaatiossa ymmärretään supervisionin merkitys coachien kehittymisen kannalta ja panostetaan coachingiin.

 

Työpäiväni alkoivat aamulla klo 9 ja päättyivät klo 17. Päivässä minulla oli maksimissaan neljä asiakasta ja itse sessiot olivat 1,5 h pituisia.  Kolme sessiota oli virtuaalisia, koska asiakkaat olivat delegaatioissa Senegalissa, Thaimaassa ja Sveitsissä. Valitettavasti parin session wifi-yhteydet olivat tosi huonot, mikä oli todella harmillista coachingin kannalta ja yhden uusin myöhemmin Suomesta käsin.

Työpaikkani oli komission kehittämis- ja koulutusrakennuksessa Brysselin keskustassa ja työhuoneenani toimi iso tila fläppitauluineen. Tällä erää työskentelin Brysselissä kaksi viikkoa ja prosessi jatkuu myöhemmin samojen coachattavien kanssa.

Coachattavat olivat saaneet valita coachinsa coach-poolista ja HR järjesti ja vahvisti kaikki coachingsessiot. Sain erittäin lämpimän vastaanoton ja HR organisoi koko prosessin erinomaisesti!

 

Monet coachingissa työstettävät asiat olivat kuitenkin tyypillisiä johtamisen kysymyksiä.

 

Komission rakenne on hierarkinen ja asiakkaat käyttävät puheessaan paljon erilaisia lyhenteitä. Vaikka coachin ei tarvitse olla sisällön asiantuntija, toi tämä työhön oman haastavuutensa sen lisäksi, että asiakkaiden puhutun englannin kielen taso vaihteli kovasti.  Lisäksi coachattavien työympäristö on kompleksinen. Työkulttuuri on erittäin vaativa ja työkieli yleensä englanti. Jotkut coachingin aiheet liittyivät komission erityispiirteisiin. Monet coachingissa työstettävät asiat olivat kuitenkin tyypillisiä johtamisen kysymyksiä. Miten toimia jämäkämmin? Mikä on work-life –balanssi ja mitä uusia kyvykkyyksiä tarvitsen siirtyäkseni johtamisen seuraavalle tasolle?

Kulttuurierot näkyivät työssäni hauskasti mm. siinä, että tyypillisesti saksalaiset ja skandinaavit saapuivat coachingiinsa etuajassa, kun taas jotkut Etelä-Eurooppalaiset akateemisen vartin kuluessa.  Kulttuurierot näkyvät myös asiakkaiden puheen nopeudessa. Monet heistä ovat erittäin pitkälle koulutettuja ja ovat asuneet useassa maassa. Yksi kolmesta suomalaisista asiakkaistani sanoikin, että kokee olevansa ennen kaikkea eurooppalainen.

Työpaikkani Brysselissä/Euroopan komissio

 

Asuin Brysselin viehättävässä Ixellesin kaupunginosassa lähellä EU-parlamenttia. Vuokrasin ministudion, josta oli kävelymatka työpaikalleni. Tästä oli valtava hyöty, sillä Brysselissä on usein julkisen liikenteen lakkoja. Parin viikon työjaksooni niitä sattui kaksi ja koko kaupungin liikenne oli sekaisin. Oman jännitysmomenttinsa työn aloittamiseen loi se seikka, että jonkun virkailijan loman vuoksi vastaanottoon, jossa saavuttaessa ilmoittaudutaan, ei oltu toimitettu tarvittavaa kulkulupaa. Pelkkä kulkulupa ei sekään yksinään riittänyt, vaan sisään piti kirjoittautua päivittäin passin avulla.

Työrupeamani oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Kotiinpaluuni ei sujunut ihan suunnitelmien mukaisesti. Brysselin kenttä suljettiin 2.3. pienen lumisateen vuoksi ja kaikki lennot peruttiin. Jonotin flunssaisena tuhansien muiden lailla lentokentällä saamatta ruokaa, juomaa tai uudelleen reititystä. Päätin palata kotiin omia teitäni: yöpymisen jälkeen Brysselistä junalla ensin Amsterdamiin ja sieltä lentäen Suomeen. Nyt sitten selvittelyssä on, kuka maksaa korvaukset, koska kyseessä oli lentoyhtiöiden kannalta ns. force majeure -tilanne.

Tästä kommelluksesta huolimatta odotan innokkaana seuraavaa Brysselin komennustani!

Raija Salomaa, PCC, PhD

Mistä vahvat kysymykset syntyvät?

Yksi keskeinen ydintaito on tehokas vuorovaikutus, johon kuuluu niin kutsutusti vahvojen kysymysten esittäminen. Tällä tarkoitetaan taitoa esittää kysymyksiä, joiden kautta syntyy paras mahdollinen hyöty asiakkaalle. Niiden kautta asiakas pysähtyy pohtimaan omaa todellisuuttaan, käsityksiään ja toimintaansa. Ne pysäyttävät ja mahdollistavat uuden synnyn.

Mistä tällaiset kysymykset syntyvät?

Jokaisella coachilla on jonkinlainen viitekehys, jonka kautta hän hahmottaa itseään, asiakassuhdetta ja ihmisen toimintaa ylipäätään. Tämä teoria siis ohjaa sitä, mitä näkee ja miten näkemänsä tulkitsee.

Kysymykset eivät synny tyhjästä. Ne syntyvät teorian kautta. Teoria on coachin ajattelun väline. Teoria ohjaa ammattitaitoa ja ihmisen ymmärrystä.

Jokainen coach kysyessään jotain, ohjaa asiakkaan prosessia johonkin suuntaan, kuten itsetietoisuuteen, tekemiseen tai käsitysten ja uskomusten muuttamiseen. Kysymykset voivat olla voimavarasuuntautuneita, motivaatiota herättäviä tai kyseenalaistavia, vain joitain mainitakseni.

Joskus kuulee, että koulutuksissa on harjoiteltu vain kysymysten esittämistä. On toki tärkeää, että coachilla on työkaluja, mutta oleellisempaa on, että coach ymmärtää, mihin mikäkin työkalu perustuu ja mihin sen käyttö sopii.

Kysymysten esittämisen tulee nousta asiakkaan tilanteesta. Siitä, mitä coach kuulee, aistii rivien välistä ja läsnäolollaan voi tuntea. Tämän kuulemisen, aistimisen ja tuntemisen lähtökohdat kumpuavat coachin teoriasta – siis siitä, miten hän hahmottaa ja tulkitsee hahmottamansa.

Vahvat kysymykset, siis sopivalla tavalla haastavat kysymykset, jotka mahdollistavat asiakkaan pysähtymisen itselle tärkeän asian ääreen syntyvät viime kädessä coachin käyttöteoriasta.

Aika ajoin coachin on tärkeää oman ammattitaidon ylläpitämisen näkökulmasta myös päivittää ja arvioida omaa käyttöteoriaansa. Näin coachin yksi ydintaito onkin sivutuote.  Vahvat kysymykset näkyvät coachingistunnoissa johtuen vankasta tietopohjasta, joka ohjaa osin intuitiivisesti pohtimaan asioita, jotka pysäyttävät.

 

Satu Kaski, PsT, coach (PCC)

Kirjoittaja on ICF Finlandin hallituksen jäsen. Hänen omat nettisivut ovat osoitteessa www.clearmind.fi

Tule (melkein) sellaisena kuin olet

”Kuinka haluat, että valmistaudun siihen coaching-tapaamiseen?” Niin, mitä minä coachina haluan? Coachingiin ensimmäistä kertaa tuleva esimiesasiakkaani on kiinnostuneen utelias ja haluaa varmistua onnistuvansa roolissaan niin esimiehenä kuin valmennettavana.

Toimiva vuorovaikutus koostuu vähintään kahdesta osapuolesta. Mitä keskittyneemmin kumpikin tilanteessa on, sitä paremmat edellytykset on luovalle yhteisajattelulle. Ensimmäinen ohjeeni on siis: Tule sovittuun aikaan ja varmistaudu että voit keskittyä mahdollisimman hyvin.

Kavereiden keskinäinen jutustelu on usein hyvinkin inspiroivaa. Coaching eroaa kuitenkin tavanomaisesta jutustelusta siinä, että tavoite ohjaa etenemistä. Toiseksi: Mieti siis mitä haluat ymmärtää paremmin tai missä haluat kehittyä.  Kun oma työnantaja maksaa niin sen kanssa sovitut raamit ovat perustana kussakin tapaamisessa sovittavalle tarkemmalle tavoitteelle.

Coachingissa pyritään saamaan asiakkaan koko potentiaali näkyviin ja käyttöön. On pohdittava omia vaikuttimia, motivaatiota ja oppimistapaa. Pohtimisesta voidaan käyttää myös vahvempaa oppimiseen liittyvää sanaa reflektio. Kolmas ohje ohjaa tähän: Ole avoin pohtimaan toimintaasi ja oppimaan itsestäsi.

Tule siis melkein sellaisena kuin olet.

 

Raija Peltola ohjaa oivaltamaan ja oppimaan yhdessä Päivi Kupiaksen kanssa perustamassaan yrityksessä Tevere Oy. Yhteistyössä Sirian Sirkku Ruudun kanssa Tevere kouluttaa uusia coachingin ammattilaisia. Raija on oik.kand, coach (PCC),  esimiesten ja johdon työnohjaaja sekä tietokirjailija. Teveren nettisivut ovat osoitteessa tevere.fi.  

10 vuoden coaching-polkumme ja kasvava yhteistyöverkosto

Väläyksiä ajatuksistani ICF Finlandin matkassa, josta tällä kertaa puhuttaa aiheina coaching-markkinoiden tietoisuus, ammatticoachit ja CCE pisteiden metsästys sekä avoinna oleva Globaali-ikkuna.

 

ICF Finlandin matkassa 

Ilokseni huomaan, että 10 vuoden matkalla chapterin perustamisesta vuodesta 2007, tavoitteemme ´more quality than quantity´ on säilynyt hyvin. Ammatillinen yhteisömme haluaa painottaa sertifioinnin merkitystä edelleen jäsentemme yhtenä valintakriteerinä.

Oma tuntumani on säilynyt siitä, että asiakaskunta osaa olla aiempaa tarkempi hakiessaan pooliinsa ammatticoacheja. Hyviä perusteluja coachin valintaan löydämme sivuiltamme perustellessamme, miksi juuri ICF coach kannattaa valita. Globalin sivuilta löytyy myös täydentävää tietoa.

 

Coaching- markkinoiden tietoisuus

Coacheja syntyy edelleen kuin sieniä sateella. Törmään tämän tästä tilanteeseen, jossa asiakas ihmettelee coachausta ilmiönä. Kirjo on iso siinä, minkälaista sekoitusta saa coachauksena. Mix voi olla konsultointia, mentorointia, fasilitointia + coachingia. Tavoitteet ja tulokset voivat olla silloin mitä vain. On hyvä pitää mielessä kaksi asiaa; 1. Mitä asiakas tarvitsee ja haluaa ostaa? 2. Miten me sen sanoitamme ja tarjoamme palveluna asiakkaalle tuloksellisesti ammatticoacheina.

Miten voimme lisätä asiakkaiden tietoisuutta coachingista? Herättelen ICF Finlandia ja sen jäsenistöä tuttuihin näkökulmiin. Miten Sinä yksilönä, ja me Suomen osastona voimme vaikuttaa siihen, että coachingin perusilmiö kirkastuu entisestään ja säilyy vaikuttavana omana ohjauksellisena menetelmänään palvellen asiakkaitamme. Arvelen, että vastauksia voi löytyä jokaisesta asiakaskontaktista. Vai miten on?

 

Ammatticoachit ja CCE pisteiden metsästys

ICF sertifiointi takaa sen, että ammatticoach on käynyt akkreditoidun (tai vastaavan) coachkoulutuksen. Dokumentoidut asiakastunnit on toinen keskeinen piirre, mikä kertoo käytännön kokemuksesta. Niiden määrät riippuvat sertifioinnin tasosta. 10 vuoden aikana kriteerit ovat tarkentuneet. Eri hakemuspolkuihin tarvitaan nykyisin CKA (Coach Knowledge Assessment) testi, nauhoituksia asiakastyöstä, etiikkakysely jne. Keskustellessani kollegojen kanssa ICF Converge 2017 Washingtonissa havaitsin että näytöt ja kriteeristö ammatillisen osaamisen osoittamisesta tulevat monipuolistumaan. Laatuvaatimustaso nousee, hyvä näin!

Sertifioituna mentor coachina ja supervisorina toimiessani huomaan, että aika usein coach havahtuu kolmannen vuoden loppupuolella siihen, ettei tunnit ole täynnä sertifikaatin uusimista varten. Sertifioinnin uusiminen ei ole vain kolmen vuoden päähän kerättävä statistiikka 40 CCE tunneista. Tästä herää kysymys:

Miten coachina oma kehittymisen ja kasvun suunnitelma polullasi toteutuu tasaisesti kolmen vuoden aikana? Miten ylläpidät ammatillista osaamistasi?

 

Globaali-ikkuna avoinna

Lokakuun lopulla huomasin sähköpostissa ilokseni ICF Globalin viestin. Kollegani Raija Salomaa on ehdolla kansainvälisen hallituksen jäseneksi. Mahtava mahdollisuus hänen lisäkseen meille suomalaisille, ja miksei yhteistyö verkostoissamme myös skandinaaveille ja eurooppalaisille äänestää oman mantereemme ehdokasta. Raijan kansainvälistä coachingia koskeva väitöskirja mm. antaa perspektiiviä toimia kyseisessä tehtävässä. Peukut pystyyn äänestysnappulan painamisen jälkeen viimeistään 15.11.2017.

 

Coaching terveisin,

Tuula Nurmiluoto, MCC, CCM

ICF Mentor Registry

ICF Finlandin perustajajäsen ja puheenjohtaja 2009

ICF Nordicin deputy director 2006 – 2007

www.topcoaching.fi

“Tuntuu ihan kamalalta!”

 

”Tuntuu ihan kamalalta!”, sanoi coachattavana oleva toimitusjohtaja, kysyessäni häneltä, miltä tuntuisi tehdä se, minkä hän oli juuri oivaltanut oikeaksi tavaksi edetä kinkkisessä asiassaan. Hän toteutti suunnitelmansa ja oli seuraavalla kerralla helpottunut ja tyytyväinen asioiden edistymiseen toivottuun suuntaan. Molemmat hetket ovat juuri niitä, jotka tekevät coachin työstä minulle merkityksellisen ja koen tekeväni tärkeää työtä.

Oikean kysymyksen voima

Jostain aivan yht’äkkiä ja odottamatta tulee se OIKEA kysymys, jota seuraa pidempi, käsin kosketeltava hiljaisuus, huokaus tai tunnereaktio. Silloin tunnen jokaisen aistini valpastuvan, odottavan uteliaana, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Niinä pysähtyneinä hetkinä tapahtuu yleensä jotain suurta, mikä johtaa johonkin vaikuttavaan ja merkittävään. Lepään joka solullani hetkessä ja valmiina reagoimaan tapahtuvaan. Kaikki energiani ja keskittymiseni ovat coachattavassani – hänessä, joka tekee mahtavaa työtä asiassaan antautuessaan uusille alueille ajattelussaan ja uusiin tunteisiin reaktioissaan.

Itsestäni tunnistan vain kylmät väreet ihollani. Noiden hetkien takia tätä työtä tehdään! Noissa hetkissä näkyy coachingin yhtäaikainen valtava voima ja hauras herkkyys.

Onnellisia ovat ne, joilla on joku jolle näyttää haavoittuvuutensa

Coaching-prosessi on vaikuttava ja vaikuttavuus tulee nimenomaan coachattavan tekemästä työstä. Siitä, mitä tapahtuu tapaamisessa ja tapaamisten välissä – tietoisesti tai tiedostamatta. Luottamus coachin ja coachattavan välillä on onnistumisen edellytys, mutta yhtä tärkeää ovat coachattavan halu ja kyky katsoa asioita uusista näkökulmista ja kohdata omat pelkonsa ja toiveensa.

Kuinka monella on työpaikalla henkilöitä, joiden kanssa voi käsitellä asioita täysin avoimesti ja vilpittömästi pelkäämättä omaa haavoittuvaisuuttaan tai epäilemättä täydellistä luotettavuutta? Onnellisia ovat ne, joilla on. Kuinka usein esimiehillä ja johtajilla on aito mahdollisuus kehittää itseään ja toimintaansa vastaavasti kuin coaching-prosessissa? Kenelle johtaja voi sanoa ”tuntuu ihan kamalalta!”?

Leena Helenius, Paraplyy

Millaiseen seinään päätäsi hakkaat? Kyllä, sillä voi olla merkitystä!

Jos joku väittää, että metaforat eivät ole arkisen elämän ytimessä, hän ei ole törmännyt metaforaintoilijoihin. Sellaisiin kuin ystäväni, joka teki gradunsa metaforista eikä ole hylännyt niitä keski-ikään päästyäänkään.

”Mulla on nykyään uusi deittien karsintamenetelmä”, hän totesi pari kuukautta sitten. ”Kysyn mieheltä, tietääkö hän mitä sana metafora tarkoittaa. Jos ei tiedä, se on sitten siinä.”

Reiluuden nimissä on todettava, että kaikki hyvät miehet (tai naiset) eivät tietenkään osaa määritellä metaforaa. Siitäkään huolimatta, että käyttävät metaforia jatkuvasti. Metaforat eli vertauskuvat ovat osa kielemme ja ajattelumme perustaa, ihmiselle luontainen tapa käyttää sanoja. Suollamme puhuessamme useita metaforia minuutissa.

Yleisesti metaforalla tarkoitetaan kielellistä ilmaisua, joka kuvailee jotakin asiaa rin­nas­ta­mal­la sen johonkin toiseen. Metaforilla on sekä kirjaimellinen että vertauskuvallinen merkitys, mutta vertauskuvallinen merkitys on niiden varsinainen sisältö.

International Coach Federation on määritellyt coachin ydintaidot. Metaforien käyttö kuuluu ICF:n ydintaito 7:n eli suoran kommunikaation alle: ”Ammatticoach käyttää metaforia ja rinnastuksia auttaakseen asiakasta havaitsemaan olennaisen tai maalatakseen kielikuvia.”

Tämä ei tarkoita sitä, että olisi coachin tehtävä tuoda tai luoda metaforia coachingtilanteeseen. Usein on tehokkaampaa kiinnittää huomioita asiakkaan käyttämiin metaforiin ja käsitellä niitä merkityksellisinä sisältöinä.

Kun asiakas kertoo hakanneensa päätään seinään jo vuosia, emme ajattele hänen valehtelevan. Emme toisaalta myöskään ota hänen käyttämäänsä metaforaa kirjaimellisesti. Ehkä joskus pitäisi.

Sen sijaan, että keskittyisimme metaforan vertauskuvalliseen sisältöön ja kysyisimme: ”Mitä muuta keinoja olet kokeillut tilanteen ratkaisemiseksi?”, voisimme kiireettä pysähtyä tutkimaan kirjaimellista metaforaa.

”Sanoit, että olet hakannut päätäsi seinään jo vuosia. Minusta se kuulostaa aika kivuliaalta. Kertoisitko lisää siitä?”

Monen asiakkaan ensimmäinen reaktio metaforapysäytykseen on hämmennys.

”No, sehän oli vain sanonta. En mä tarkoittanut sitä, en tietenkään hakkaa päätäni oikeaan seinään.”

Metaforatutkijoiden mielestä on järjetöntä sanoa ”sehän on vain sanonta”. Metaforat eivät ole pelkkiä sanoja. Metaforatutkimuksissa on todettu, että metaforat ovat sidoksissa tunteisiin, uskomuksiin, käyttäytymiseen ja kehon reaktioihin.

Mitä jos metaforan takaa löytyisikin vyyhti asioita, joiden tiedostaminen mullistaisi asiakkaan elämän?

Jatketaan hetki päänhakkaamisen metaforan parissa. Siinä on kolme elementtiä. Pää. Hakata. Seinä. Niiden takaa löytyy satoja tarinoita, aikaisemman elämän kokemuksia, tunteita, käytösmalleja ja uskomuksia, jotka ovat tiivistyneet metaforaan. Metaforan purkaminen voi tuoda coachingprosessiin nopeasti sellaista sisältöä, johon muuten ei päästäisi käsiksi.

Jos ottaisitte metaforan kirjaimellisesti, miettisittekö yhdessä kuinka kauan ja usein asiakas on hakannut päätään seinään? Millaisia tunteita siitä herää, ennen, jälkeen ja sen aikana? Millaisissa tilanteissa hän ei hakkaa päätänsä seinään?  Mitä muut siitä ajattelevat? Miltä se tuntuu ja mitä siitä seuraa? Kuinka kauan siitä toivutaan? Mistä hän on tällaisen tavan omaksunut? Kenelle hän tätä mahdollisesti tiedostamattaan siirtää?

Asiakas ei välttämättä hakkaa päätään seinään siksi, että on tapahtunut jotain oikeasti kamalaa. Ehkä hän vain ei osaa käsitellä ongelmallisiksi kokemiaan tilanteita rakentavasti.

Kun coach pysäyttää asiakkaan tutkimaan metaforiaan, käynnistyy parhaimmillaan pitkäkestoinen muutosprosessi. Coachin ei tarvitse edes haastaa asiakasta muuttamaan käytöstään. Asiakas, joka tulee tietoiseksi metaforistaan, oppii kysymään omat kysymyksensä, antamaan omat vastauksensa. Hän kykenee tekemään itse omat johtopäätöksensä. Kun asiakkaan kielenkäytön syvärakenteet muuttuvat, muuttuu myös hänen todellisuutensa.

Hänen ei enää tarvitse hakata päätään seinään. Edes pehmeään.

Minna Sütö on luovien asiantuntijoiden ja yrittäjien coach. Hän on ICF:n jäsen, sertfioitu bisnescoach sekä johdon ja esimiesten työnohjaaja. Minna suhtautuu intohimoisesti asioihin, joista on apua ihmisten ja liiketoiminnan kehittämisessä. Creative Compass Oy:n nettisivut löytyvät pian osoitteesta creativecompassconsulting.fi 

Perjantaina 8.9. on viimeinen mahdollisuus ilmoittautua mukaan Sukella metaforan maailmaan -webinaariin, joka pidetään 13.9.2017. Käymme esimerkkien kautta läpi metaforateorioita ja metaforien käyttöä coachin asiakastyössä.

Puheenjohtajan terveiset

Hei coaching ammattilainen,

Kiitos, että olet ICF Finlandin jäsen!

Suomi täyttää 100 vuotta ja ICF Finland täyttää 10 vuotta. Olemme aivan mielettömällä fiiliksellä, koko hallituksen voimin, innolla valmistelemassa meille upeaa juhlavuotta. Yhdistetään voimat ja luodaan juhlavuosi yhdessä. Nostetaan yhdessä näkyväksi coachingin vaikuttavuus, ammattimaisen coaching työn merkitys ja rakennetaan coaching toimiala uudelle tasolle Suomessa.

Juhlavuoden teemana on “Loistan työssäni”. Tätä teemaa voimme toteuttaa ammatticoacheina meidän asiakkaiden kanssa, sitä he voivat toteuttaa omassa organisaatiossaan toimimalla itse coachaavalla otteella ja mielenkiinnolla seuraan miten uuden opetussuunnitelman ideologia ja coaching kohtaavat ja tuovat teeman yhteiskunnallisesti erittäin merkittävään kontekstiin.

Teemme yhdessä tärkeää työtä vielä nuoren toimialamme kehittämiseksi sekä laitamme alulle yhteiskunnallisesti vaikuttavia hankkeita. Viime vuonna aloitettu yhteistyö Suomen Punaisen Ristin kanssa laajenee tänä vuonna maanlaajuiseksi, kiitos teidän upean ammattitaitoisen vapaaehtoistyön. Tänä vuonna coachingia tarvitsevia SPR:n vapaaehtoistyöntekijöitä on useita ja jokaisen teidän panos on merkityksellinen.

Olen itse tehnyt coaching työtä vuosia ja edelleen coachingin vaikuttavuus yllättää minut. Se hetki kun asiakkaan pupillit laajenevat, ryhti suoristuu ja katseessa on jotain oivaltamisen suuruuden kirkkautta, jota on vaikea kuvailla. Tai se hetki kun puhelias asiakas häviää yhtäkkiä ajatuksiinsa, katse karkaa ylös ja tilaan laskeutuu ajaton hetki. Se ”olipa hyvä kysymys” hetki, joka saa asiakkaan löytämään jotain joka hetki sitten oli vain irrallisia asioita ja on nyt täysin kirkas ja yhtenäinen kuva. Se hetki, jonka sinäkin varmasti tunnistat, muistuttaa minua kerta toisensa jälkeen siitä, miten etuoikeutettu olen kun saan tehdä työtä, jonka koen merkitykselliseksi ja jota rakastan. Ja mikä parasta, saan jakaa tämän yhteisen intohimon kaikkien teidän kanssa.

Toivottavasti nähdään pian juhlavuoden kick-off tilaisuudessa ke 8.2.2017!

Terveisin,

Nonna Babitzin, PCC

ICF Finlandin puheenjohtaja

0400 711529

president@icffinland.fi

Kun business coach ja Suomen Punainen Risti kohtasivat

International Coaching Federationin Suomen osasto päätti tempaista ja lähteä tukemaan Suomen Punaisen Ristin toimintaa tarjoamalla vapaaehtoisia ammatti-coacheja johtajien käyttöön. Tavoitteena oli kehittää sekä henkilökohtaisia ominaisuuksia että osaston toimintaa.

Yllättävät kysymykset laittavat coachattavana olevan miettimään asioita uudesta näkökulmasta.

Minäkin ajattelin pistää oman osaamiseni hyvää käyttöön. Sain coachattavakseni Merjan, joka on yhden osaston puheenjohtaja. Ensimmäinen tapaaminen jännitti – miten osaisin perustella vapaaehtoistyössä toimivalle coachingin hyötyä sotkeutumatta liikaa liike-elämän termeihin. En myöskään tuntenut SPR:n toimintaa muuten kuin joidenkin lehtijuttujen perusteella.

Keskustelu lähti kuitenkin sujuvasti käyntiin ja pian huomasin, että haasteet ovat hyvin samanlaisia kuin yrityksissäkin. Täytyy kyllä myöntää, että tapaamisissa jutustelu soljui vapaasti aiheesta toiseen, enkä pitänyt kiinni tavoitteiseen pääsystä samalla tavalla kuin yritysjohtajien kanssa.

Tämä prosessi opetti minulle todella paljon ja oivalsin kolme asiaa, jotka yhdistävät yrityksiä ja kolmatta sektoria:

  1. Yksilön näkökulma. Hyvin usein aiheeksi coaching-prosesseissa nousee ajan riittämättömyys ja priorisointi. Liian paljon tekemistä ja liian vähän tunteja. Lisähaastetta tuo, että usein luottamushenkilöt ovat työssäkäyviä ihmisiä, jotka hoitavat vastuitaan vapaa-ajalla.
  2. Johtamisen näkökulma. Miten motivoin muita tekemään työnsä hyvin? Kaikki on kiinni innostuneista työntekijöistä niin yrityksissä kuin vapaaehtoistoiminnassakin. Yhdistyksissä keinovalikoima on kuitenkin pienempi, koska ei ole olemassa työsopimusta eikä palkkaa. Täytyy löytää sisäistä motivaatiota. Usein motivaatio löytyy yhdessä tekemisestä ja työn merkityksellisyydestä.
  3. Yrityksen/yhdistyksen näkökulma. Brändillä on merkitystä. Jokainen työntekijä on toiminnan edustaja. Hyvä työpaikka tai järjestö houkuttelee parhaat tekijät. Yrityksissä puhutaan paljon, että johtamisen täytyy muuttua, kun XYZ-sukupolvet tulevat työpaikoille. Tällä hetkellä monissa yhdistyksissä podetaan jäsenpulaa, ja keski-ikä on todella korkea. Huolestuttavaa on, että mitä tapahtuu, kun osastojen tunnolliset puurtajat väsyvät työtaakkaansa. Nuoria pitää houkutella mukaan uusin keinoin, ja toiminnan on myös muututtava ketterämmäksi projektityöksi hyödyntäen sosiaalista mediaa.

Mitä Merja sitten tästä sai? Hänen mukaansa keskustelukumppanin, joka katsoi asioita eri näkökulmasta. Yllättävät kysymykset pistivät miettimään. Hän lähti myös heti rohkeasti ehdottamaan uusia toimintatapoja oman osastonsa hallitukselle. Uudet ideat vaativat hieman sulattelua, mutta muutos tapahtuukin usein pienin askelin.

Päällimmäiseksi itselleni jäi hyvä mieli ja arvostus hienoa työtä tekeviä kohtaan Suomen Punaisessa Ristissä.

Elina Palmroth-Leino, Business Coach, HRM Partners Oy

Teksti julkaistu aikaisemmin HRM Partnersin verkkosivuilla.

Kolme vuotta ja kolme tuumaa

Kolme viime vuotta ICF Finlandin hallituksessa on ollut huikea matka niin minulle henkilökohtaisesti kuin järjestölle kansainvälisesti ja globaalisti. ICF on 20 vuoden aikana laajentunut yli 140 maahan vapaaehtoisten työllä. Ja viime viiden vuoden kasvu varsinkin on ollut nopeaa; meitä ICF jäseniä on nyt yli 26 000, joista Suomessa vajaa 200.

jasenmaara

Kolmella tasolla olen tehnyt ICF-työtä: ICF Finlandin merkeissä, ICF:n aluetasolla ja ICF:n Global Leaders Forumissa. Tekee mieli jakaa näitä kokemuksia ja tuntemuksia tästä erikoisesta yhteisöstä, jossa ICF Finlandin ja ICF Globalin jäsenyydet ovat erillisiä; ja kuitenkin olemme niin tiiviisti toisiimme kietoutuneet.

ICF Finlandin toiminnassa on kolmen vuoden aikana luotu pohjaa suomalaisten ammatticoachien järjestönä kasvamiselle. Työ näkyy teille jäsenille esim. näissä kotisivuissa, blogipalstan avoimuudessa kaikille jäsenille, siinä että jatkossa Coaching Knowledge Assessmentin voi tehdä suomeksi, perinteisten jäsentapahtumien lisäksi tarjotaan omia ja yhteisiä kansainvälisiä ja toisten chaptereiden webinaareja, laajempi yritysyhteistyö on jäseniltojen järjestelyissä ja näkyvintä on varmasti omien sosiaalisen median viestintäkanavien kokonaisvaltainen hyödyntäminen. Uusi ICF Finland International -ryhmä imee mukaan ekspatteja toimintaamme ja tarjoaa suomalaisille jäsenille yhtä lailla toisenlaisen näkökulman ammatilliseen vuoropuheluun ja oppimiseen. Ja lisäksi suomenkielisten PCC-assessorien kouluttaminen vie meitä eteenpäin.

Viime vuosien aikana olen myös leimautunut ammatticoachingin näkyvyyden lisäämisessä pro bono -työllä, ensin tempauksina yhdessä Suomen Coaching-yhdistyksen kanssa ja nyt yhteistyösopimukseen pohjautuen Suomen Punaisen Ristin kanssa. SPR-yhteistyötä pääsin esittelemään ICF:n Best Practice -mallina EMEA -alueen (Europe, Middle-East & Africa) puheenjohtajille jo pilottivaiheessa lokakuussa 2016. Te jäsenet olette upeasti lähteneet yhteistyöhön mukaan; lämmin kiitos siitä. Kun ICF:n ja Punaisen Ristin yhteistyö tulevaisuudessa on järjestöjen globaalia yhteistyötä, voitte olla kanssani ylpeitä siitä, että ME käynnistimme sen!

ICF EMEA-alueen muodostaa 41 paikallisjärjestöä (41 maata!) ja me olemme yli 30% koko ICF:n jäsenistöstä. Alue on laaja ja voimakkaassa kasvussa. EMEA-alueella järjestöjen johtajat tapaavat kaksi kertaa vuodessa ja kokoontuvat virtuaalisesti kerran kuukaudessa. Yhteistyö ei näin suurella porukalla ole aina sujuvaa. Siitä huolimatta me päätimme nyt lokakuussa, että monimuotoisuus ja erilaisuus ovat meidän rikkautemme. Me haluamme näyttää mallia ICF:n koko globaalille yhteisölle: rakennamme diversiteetin pohjalta sellaisen chapter-mallin, joka on institutionaalisesti vahva ja siten, että koko järjestön rakenne löytää uuden ilmeen!

Globaalisti ICF kasvaa. Vuonna 2015 aloitettiin kaikkien chaptereiden puheenjohtajien/varapuheenjohtajien Global Leaders Forumit. Näiden tapaamisten seurauksena globaali vuorovaikutus ja yhteistyö on tiivistynyt ja asioita jaetaan paljon. Keväisessä kokouksessa me perustimme myös viiden Pohjoismaan yhteistyön, Nordic Power Women! Olemmeko palaamassa ICF Nordic aikojen tekemiseen, sitäkin voi pohtia. GLF:n yhteisöllisyys on merkityksellistä, se tiheä tunnelma mikä globaalin asenteen ja kehittämiseen intohimoisesti suhtautuvien ihmisien kesken syntyy. Globaalillakin tasolla toiminta rakentuu vapaaehtoistyölle, esimerkiksi teemapohjaisesti Task Forceissa. Jäsenenä voit hakea toimintaan mukaan, kun kiinnostava aihe löytyy. Mutta ei tämä ihan Strömsötä pelkästään ole, kasvun hallinta on aidosti tärkein asia ICF:n toiminnassa globaalilla tasolla.

Kolme vuotta ja olen saanut niin paljon — ystäviä ja kollegoita ympäriämpäri maailmaa, yhteistyötaitoja ja johtamisoppeja eli lisää itsetuntemusta; ja olen saanut myös muutoksia aikaan. Ennen kaikkea olen oppinut sen, että tämä järjestötyö ei ole yhden ihmisen show, vaan tiimityötä. Kiitos hallituskollegat viime vuosilta ja erityiskiitokset tälle 2016 hallitukselle ja Paula Miettiselle.

Kolme vuotta ja kolme tuumaa. Olen minä paljon menettänytkin. Työtä on ollut paljon ja tahkoa väännetty, ne ovat vaatineet kovaa kuntoa. Mun (3 vuotta vanhat) lewikset ei repee, ehei, uudet ovat nyt kolme tuumaa pienemmät!

Kun katson eteenpäin, katson 10-vuotiasta ICF Finlandia, 100 vuotiasta itsenäistä Suomea, ja ajattelen Minna Canthia ”kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkkuvaa, puolikuollutta elämää”.

Teille, ihanat ICF-jäsenet, toivotan nyt iloista ja rentouttavaa joulua ja vuodenvaihdetta ja iloa ja innostusta coaching-työhön!

Teille, uudet tekijät ja vastuunottajat, uudet hallitusihmiset, toivotan avaraa katsetta ja työniloa ja paljon rakkautta!

Nähdään kun nähdään,

Päivi Äijälä