Kolme viime vuotta ICF Finlandin hallituksessa on ollut huikea matka niin minulle henkilökohtaisesti kuin järjestölle kansainvälisesti ja globaalisti. ICF on 20 vuoden aikana laajentunut yli 140 maahan vapaaehtoisten työllä. Ja viime viiden vuoden kasvu varsinkin on ollut nopeaa; meitä ICF jäseniä on nyt yli 26 000, joista Suomessa vajaa 200.

Kolmella tasolla olen tehnyt ICF-työtä: ICF Finlandin merkeissä, ICF:n aluetasolla ja ICF:n Global Leaders Forumissa. Tekee mieli jakaa näitä kokemuksia ja tuntemuksia tästä erikoisesta yhteisöstä, jossa ICF Finlandin ja ICF Globalin jäsenyydet ovat erillisiä; ja kuitenkin olemme niin tiiviisti toisiimme kietoutuneet.

ICF Finlandin toiminnassa on kolmen vuoden aikana luotu pohjaa suomalaisten ammatticoachien järjestönä kasvamiselle. Työ näkyy teille jäsenille esim. näissä kotisivuissa, blogipalstan avoimuudessa kaikille jäsenille, siinä että jatkossa Coaching Knowledge Assessmentin voi tehdä suomeksi, perinteisten jäsentapahtumien lisäksi tarjotaan omia ja yhteisiä kansainvälisiä ja toisten chaptereiden webinaareja, laajempi yritysyhteistyö on jäseniltojen järjestelyissä ja näkyvintä on varmasti omien sosiaalisen median viestintäkanavien kokonaisvaltainen hyödyntäminen. Uusi ICF Finland International -ryhmä imee mukaan ekspatteja toimintaamme ja tarjoaa suomalaisille jäsenille yhtä lailla toisenlaisen näkökulman ammatilliseen vuoropuheluun ja oppimiseen. Ja lisäksi suomenkielisten PCC-assessorien kouluttaminen vie meitä eteenpäin.

Viime vuosien aikana olen myös leimautunut ammatticoachingin näkyvyyden lisäämisessä pro bono -työllä, ensin tempauksina yhdessä Suomen Coaching-yhdistyksen kanssa ja nyt yhteistyösopimukseen pohjautuen Suomen Punaisen Ristin kanssa. SPR-yhteistyötä pääsin esittelemään ICF:n Best Practice -mallina EMEA -alueen (Europe, Middle-East & Africa) puheenjohtajille jo pilottivaiheessa lokakuussa 2016. Te jäsenet olette upeasti lähteneet yhteistyöhön mukaan; lämmin kiitos siitä. Kun ICF:n ja Punaisen Ristin yhteistyö tulevaisuudessa on järjestöjen globaalia yhteistyötä, voitte olla kanssani ylpeitä siitä, että ME käynnistimme sen!

ICF EMEA-alueen muodostaa 41 paikallisjärjestöä (41 maata!) ja me olemme yli 30% koko ICF:n jäsenistöstä. Alue on laaja ja voimakkaassa kasvussa. EMEA-alueella järjestöjen johtajat tapaavat kaksi kertaa vuodessa ja kokoontuvat virtuaalisesti kerran kuukaudessa. Yhteistyö ei näin suurella porukalla ole aina sujuvaa. Siitä huolimatta me päätimme nyt lokakuussa, että monimuotoisuus ja erilaisuus ovat meidän rikkautemme. Me haluamme näyttää mallia ICF:n koko globaalille yhteisölle: rakennamme diversiteetin pohjalta sellaisen chapter-mallin, joka on institutionaalisesti vahva ja siten, että koko järjestön rakenne löytää uuden ilmeen!

Globaalisti ICF kasvaa. Vuonna 2015 aloitettiin kaikkien chaptereiden puheenjohtajien/varapuheenjohtajien Global Leaders Forumit. Näiden tapaamisten seurauksena globaali vuorovaikutus ja yhteistyö on tiivistynyt ja asioita jaetaan paljon. Keväisessä kokouksessa me perustimme myös viiden Pohjoismaan yhteistyön, Nordic Power Women! Olemmeko palaamassa ICF Nordic aikojen tekemiseen, sitäkin voi pohtia. GLF:n yhteisöllisyys on merkityksellistä, se tiheä tunnelma mikä globaalin asenteen ja kehittämiseen intohimoisesti suhtautuvien ihmisien kesken syntyy. Globaalillakin tasolla toiminta rakentuu vapaaehtoistyölle, esimerkiksi teemapohjaisesti Task Forceissa. Jäsenenä voit hakea toimintaan mukaan, kun kiinnostava aihe löytyy. Mutta ei tämä ihan Strömsötä pelkästään ole, kasvun hallinta on aidosti tärkein asia ICF:n toiminnassa globaalilla tasolla.

Kolme vuotta ja olen saanut niin paljon — ystäviä ja kollegoita ympäriämpäri maailmaa, yhteistyötaitoja ja johtamisoppeja eli lisää itsetuntemusta; ja olen saanut myös muutoksia aikaan. Ennen kaikkea olen oppinut sen, että tämä järjestötyö ei ole yhden ihmisen show, vaan tiimityötä. Kiitos hallituskollegat viime vuosilta ja erityiskiitokset tälle 2016 hallitukselle ja Paula Miettiselle.

Kolme vuotta ja kolme tuumaa. Olen minä paljon menettänytkin. Työtä on ollut paljon ja tahkoa väännetty, ne ovat vaatineet kovaa kuntoa. Mun (3 vuotta vanhat) lewikset ei repee, ehei, uudet ovat nyt kolme tuumaa pienemmät!

Kun katson eteenpäin, katson 10-vuotiasta ICF Finlandia, 100 vuotiasta itsenäistä Suomea, ja ajattelen Minna Canthia ”kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkkuvaa, puolikuollutta elämää”.

Teille, ihanat ICF-jäsenet, toivotan nyt iloista ja rentouttavaa joulua ja vuodenvaihdetta ja iloa ja innostusta coaching-työhön!

Teille, uudet tekijät ja vastuunottajat, uudet hallitusihmiset, toivotan avaraa katsetta ja työniloa ja paljon rakkautta!

Nähdään kun nähdään,

Päivi Äijälä