Välttelyn anatomia ja coachingin avulla kasvu

Miksi välttelemme tekemästä tai kohtaamasta itsellemme tärkeitä asioita, joiden tiedämme olevan tärkeitä? Miten coaching voi auttaa voittamaan tämän haasteen?

Ihminen on luonteeltaan laiska. Tai tarkemmin sanottuna aivomme ovat evoluution myötä ohjelmoituneet säästämään energiaa ja sen takia aivojemme oletustoiminto on energian säästäminen. Tämä ei tarkoita sitä ettemmekö tekisi kovasti töitä. Voimme tehdä kovasti töitä ja samalla vältellä jotain tärkeää asiaa. Työnteko ja välttely eivät sulje toisiaan pois, vaan itse asiassa työnteko on yksi suosituimmista välttelyn keinoista.

Yksinkertainen esimerkki voisi olla vaikka kiireinen toimitusjohtaja, joka ei kiireiltään ole riittävästi läsnä lastensa elämässä vaikka toinen käy terapiassa viiltelyn takia ja toisen opiskelua haittaavat pahat adhd-oireet. Keskittymällä työhön ja tekemällä siitä itselleen hyvin tärkeän osan elämäänsä ’olemalla vastuullinen ja omistautunut johtaja’, hän onnistuu riittävästi välttämään isyyteen liittyvät hankalat tunteet ja pohdinnat. Välttely ei aina näytä välttelyltä. Usein se pukeutuu näyttääkseen kiireeltä, järkevyydeltä, valmistautumiselta tai vastuullisuudelta. Toki välttely voi olla myös ilmeisempää ja suoremmin havaittavaa, kuten toisten syyttely ja siten oman vastuun välttäminen tilanteissa.

Mikä tekee meistä ihmisistä tällä tavalla sokeita itsellemme ja ohjaa tärkeiden asioiden välttelyä? Tätä kysymystä kannattaa tarkastella aivojen ja evoluution näkökulmasta. Vaikka aivomme ovat ehkä universumin kompleksisin organismi, ne toimivat evoluution myötä rakentuneiden yksinkertaisten periaatteiden mukaan. Kaksi keskeistä aivojen toiminnan periaatetta, jotka ohjaavat välttelyä ovat:

• Energian säästäminen
• Uhkien välttely

Yhdessä nämä kaksi toimintaperiaateetta helposti johtavat siihen, että ilman tietoisia valintoja päädymme välttelemään tärkeitä asioita ja tekemisiä. Evoluution näkökulmasta energian säästäminen on hyvä asia, koska aikoinaan ravinto oli vaikeasti saatavilla ja uhkien välttely taas auttoi pitämään petojen keskellä hengissä. Nykymaailma on paljon kompleksisempi toimintaympäristö ja nämä ’luolamiehen käyttöjärjestelmän’ toimintaperiaatteet ovat huonosti yhteensopivia sen kanssa. Aivoissa olevan välttely-järjestelmän (Avoid) vastaparina on lähestymisjärjestelmä (Approach). Näihin järjestelmiin liittyvä olennainen ymmärrys on, että aivojen alitajuinen turvallisuustutka (neuroseptio) skannaa jatkuvasti uhkia  ja on paljon herkempi aktivoitumaan niistä kuin lähestymisjärjestelmä palkkioista tai turvasta.

Mikä välttelyssä on ongelmallista?

Ongelmallista välttelyssä on kolme asiaa:

1. Se on usein tiedostamatonta ja mukavuudenhaluista
2. Tietoinen mieli keksii ’hyviä’ selityksiä sille
3. Välttely hidastaa tai jopa estää psykologista kasvua ja kypsymistä

Katsotaan seuraavaksi hieman tarkemmin, miksi nämä kolme välttelyn ominaisuutta tekevät siitä niin salakavalan kasvun esteen.

Välttely- ja lähestymismekanismit perustuvat aivojemme syvissä kerroksissa oleviin automaattisiin kohti- ja pois-reaktioihin, jotka ovat käytännössä kaiken päätöksentekomme pohjalla. Emme ole useinkaan tietoisia näistä reaktioista, koska evoluution myötä perusreagoinnin päälle on kerrostunut monitahoisempia tunne- ja ajatteluprosesseja. Nämä tunne- ja ajatteluprosessit ovat nekin paljolti totuttuja automaatioita, jotka toimivat aivojen energiansäästöperiaatteen ohjaamina: emme useinkaan jaksa vaivata itseämme tutkimaan omia ajatuksia tai tunteita ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Kyse ei ole niinkään tietoisista tekosyistä, vaan selityksistä, joihin uskomme itsekin ja joiden avulla mielemme suojaa meitä epämukavuudelta.

Välttelyn yksi keskeinen palkinto on välitön helpotus. Vaikea puhelu, päätös, konfliktin kohtaaminen, oman toiminnan tarkastelu tai uuden asian aloittaminen synnyttää epämukavuutta. Kun lykkäämme asiaa aivomme saavat helpotuksen siitä, että  epämukavuus vähenee hetkeksi. Stressaantuneille aivoille tällainen lisästressin välttely on täysin loogista toimintaa ja siksi taipumus välttelyyn vahvistuu mitä enemmän stressiä ihmisellä on.

Välttelyn ongelma ei siis ole vain se, että välttelemme, vaan se että usein emme edes huomaa välttelevämme. Aivojen evoluution kannalta uusimmilla ja uloimmalla kuorikerroksella sijaitseva tietoinen mieli on erittäin hyvä rakentamaan järkeviä selityksiä: nyt ei ole oikea aika, pitää ensin selvittää tämä, minulla on tärkeämpiä asioita, tämä kuuluu jonkun toisen vastuulle, on niin kova kiire, palaan tähän kun olen saanut ajatukset järjestykseen ym.

Edellä olevassa toimitusjohtajaesimerkissä oleva ihminen ei välttämättä koe välttelevänsä, koska hän ei ole tietoinen siitä mitä hänessä tapahtuu syvemmällä tasolla ja tietoinen mieli keksii selityksiä tai syytöksiä syvempiä tunteita piilottamaan ja suojelemaan. Coachingin 7. ydintaito on tietoisuuden herättäminen ja 8. ydintaito asiakkaan kasvun edistäminen. Yhdessä nämä taidot ovat hyvä tuki välttelyn sekä sen alle piiloutuvien tärkeiden tunteiden tunnistamiseen sekä niihin tarttumiseen ja vastuunottoon. Tiedostamattomasta alkaa tulla tietoista ja saamme coachilta tukea kasvun askelissa.

Välttelyssä on usein lähestymis–välttämisristiriita, jossa sama asia sekä vetää että pelottaa. Esimerkiksi haluan uuden työn, mutta uuden työn hakeminen tekee muutoksesta todellisen. Haluan läheisyyttä, mutta läheisyys tekee haavoittuvaksi. Haluan menestyä, mutta menestyminen tuo näkyvyyttä, odotuksia ja vastuuta. Välttelyn hinnaksi muodostuvat epätyydyttävät tilanteet, jotka kestävät liian pitkään ja kokemukset elämättömästä elämästä, kun emme astu kohti itsellemme tärkeitä päämääriä.

Olet varmasti kuullut sanonnan ”Kasvu tapahtuu epämukavuusalueella”. Tämä on helppo ymmärtää väärin niin, että kaikki epämukava kasvattaa. Näin ei ole, vaan kasvu tulee oikein valittujen epämukavuuksien kohtaamisesta ja niitä kohti menemisestä. Tässä rehellisessä ja haastavassa itsetutkiskelussa toisen ihmisen tuki on hyödyllistä ja usein voi olla täysin välttämätöntäkin. Coachingin 4. ydintaito on luottamuksen ja turvallisuuden rakentaminen. Tämän taidon avulla coach luo valmennussuhteen, jossa pystymme tuen ja turvan kanssa katsomaan omia sokeita pisteitämme uteliaasti ja kasvavalla rehellisyydellä.

Mitä tapahtuu, jos ihminen ei suostu kasvuun ja jatkaa välttelyä? Carl Jungilla on tähän vastaus, joka on tiivistetty lainaukseen:

“Until you make the unconscious conscious, it will direct your life and you will call it fate.”
― C.G. Jung

Vapasti suomennettuna ”Ennen kuin teet tiedostamattomasta tietoisen, se ohjaa elämääsi ja kutsut sitä kohtaloksi.”

Ihmisen kasvua ja potentiaalia tutkinut Abraham Maslow on puolestaan sanonut itsensä toteuttamisen (self-actualization) tarpeesta: 

”A musician must make music, an artist must paint, a poet must write, if he is to be ultimately happy. What a man can be, he must be.”
― A.H. Maslow

Maslown self-actualization termissä on jotain mitä yleinen suomennos ei aivan tavoita. Jos sen sanoittaisi itsekseen kasvamiseksi, tulisi jotain olennaista näkyviin. Itsensä toteuttaminen tuntuu hieman staattiselta ja siitä puuttuu kasvun tuoma haaste ja mahdollisuus. Itsekseen kasvaminen on dynaaminen prosessi, jossa itseys muovautuu kasvun myötä. Jung puolestaan puhuu psykologisesta kasvusta individuaation prosessina, jossa ihmisestä tulee psykologisesti kokonaisempi ja aidommin oma itsensä. Individuaation prosessiin Jungilla kuuluu olennaisena omien varjojen (sokeiden pisteiden) integrointi.

Yhteenvetona voisi todeta, että välttelyn suurin hinta ei ole tekemättä jäänyt asia, vaan se ihminen, joksi emme sen vuoksi kasva.

Kaikki vaikea ei kasvata ja sukellus syvempään kannattaa

Pelkkä vaikeiden asioiden tekeminen ja epämukavuusalueelle meno sinänsä ei ole hyve, koska olennaisempi kriteeri on tehtävän asian tärkeys. Se, mikä on kenenkin elämässä SE tärkein asia, joka aiheuttaa välttelyä ja minkä edistämiseen olisi tärkeintä tarttua on hyvin yksilöllistä ja tilanneriippuvaista. Tässä esimerkkejä siitä mitä vältellyt ja tärkeät asiat saattavat olla:

• Keskustelu, jota olemme lykänneet pitkään
• Rajan vetäminen ja pitäminen
• Päätös, jonka tiedämme joutuvamme tekemään
• Itsestä huolehtiminen liikunnalla tai levolla
• Oman virheen myöntäminen
• Myyntipuhelun tekeminen
• Lääkärissä käynti
• Uuden toimintatavan harjoitteleminen
• Jonkin tutun, mutta haitallisen toimintatavan lopettaminen.

Välttelyä kannattaa tarkastella menemällä pintatason ”Miksi en tee tätä?” alle ja pohtimalla “Mitä minun ei tarvitse kohdata niin kauan kuin en tee tätä?”. Siinä avautuu psykologisesti kiinnostavampi taso, jossa välttely nähdään psykologisena suojautumisena. Se voi suojata häpeältä, epäonnistumiselta, riittämättömyyden tunteelta, konfliktilta, vastuulta, surulta tai epävarmuudelta.

Usein emme välttele tekemistä sinänsä, vaan tunnetta, jonka tekeminen herättää. Esimerkiksi sähköpostin vastaamatta jättäminen voi näyttää tehtävän välttelyltä, vaikka todellinen vältettävä asia olisi toisen pettymys, oma syyllisyys, hylkäämisen pelko tai pelko siitä, ettei osaa sanoa ei. Vielä syvemmällä saatamme vältellä tietoa itsestämme. Jos yritän tosissani ja epäonnistun, joudun ehkä kohtaamaan kysymyksen: “Entä jos en olekaan niin kyvykäs kuin olen ajatellut?” Niin kauan kuin en yritä kunnolla, fantasia omasta potentiaalistani säilyy koskemattomana mielikuvituksen varassa ja todellisuuden mahdolliset epäonnistumiset eivät pääse häiritsemään sitä.

Mikä auttaa vaikeiden asioiden tekemisessä?

Jos tunnistat edellä kuvatusta välttelystä itsesi, olet hyvässä seurassa. Me kaikki välttelemme. Se ei ole merkki heikkoudesta, luonteenviasta tai tahdonvoiman puutteesta, vaan se on osa ihmisyyttä ja aivojemme luontaista tapaa säästää energiaa sekä suojata meitä uhkilta, kuormitukselta ja epämukavilta tunteilta. Hyvä uutinen on, että tämän taipumuksen armoille ei tarvitse jäädä. Välttelyä voi oppia tunnistamaan ja meille tärkeitä vaikeita asioita kohti voi opetella menemään.

Nostaisin tähän kolme avainta välttelyn voittamiseen:

1. Positiivinen vastuullisuus – Tee itsellesi tärkeä aikomus näkyväksi toiselle ihmiselle ja palatkaa siihen
2. Tietoisuus – Käytä aikaa ja vaivaa itsereflektioon itsenäisesti ja toisten tuella.
3. Välttelyreaktion kääntäminen lähestymisreaktioksi – Tee tietoinen valinta mennä kohti itsellesi tärkeitä asioita, vaikka ne nostavat sinussa hankalia tunteita.

Näistä kolmesta erityisesti positiivinen vastuullisuus on yksi niistä mekanismeista, joiden vuoksi coaching auttaa muuttamaan oivalluksia toiminnaksi ja kasvuksi. Positiivisella vastuullisuudella tarkoitan sitä, että teemme itsellemme tärkeän päätöksen tai aikomuksen näkyväksi toiselle ihmiselle ja palaamme myöhemmin yhdessä siihen, mitä tapahtui. Kyse ei ole siitä, että olisimme suoranaisessa vastuussa coachille tai että coach valvoisi tekemisiämme. Vastuu säilyy meillä itsellämme. Toisen ihmisen mukanaolo tekee omasta päätöksestämme todellisemman ja vaikeammin välteltävän. Voin esimerkiksi lykätä kuukausia vaikeaa keskustelua kollegani kanssa, kunnes coachingissa pysähdyn tutkimaan aihetta. Pohdin coachin tuella mitä vältän, mikä on tärkeää ja mitä haluan asialle käytännössä tehdä. Seuraavalla kerralla palaamme reflektoimaan: mitä tapahtui, mikä auttoi tai esti toimimasta ja mitä opin ja oivalsin itsestäni.

Joskus vaikeiden asioiden tekemisessä emme siis tarvitse lisää itsekuria. Saatamme tarvita enemmän tietoisuutta, rohkeutta ja toisen ihmisen tukea. Tämän olen joutunut oppimaan myös itse – kantapään kautta. Olen aina pitänyt itsensä johtamista suuressa arvossa ja se onkin aivan keskeinen elämäntaito. Se auttaa meitä onnistumaan, saavuttamaan tavoitteita ja kasvamaan ihmisinä. Mutta myös ajatukseen itsensä johtamisesta voi piiloutua yksi välttelyn muoto: uskomus siitä, että minun pitäisi selvitä kaikesta itse. Vuonna 2018 alkaneen uupumuksen myötä aloin pikkuhiljaa ymmärtää, miten itseriittoinen olin ollut. Nimesin tämän myöhemmin omalla kohdallani yksinäisen suden syndroomaksi. Siihen kuului silloin jo kymmenen vuotta kestänyt yksinyrittäjänä toimiminen sekä ajatuksia siitä, että minä teen monet asiat itse paremmin kuin muut ja että minä en ainakaan tarvitse apua asioihin x, y ja z. Itsepärjäämisen taustalla oli myös kyvyttömyyttä tunnistaa omia varhaisen elämän vaillejäämisiäni ja niiden synnyttämiä uskomuksia: kyllä minä pärjään itse ja ei kukaan kuitenkaan osaa auttaa minua näissä asioissa.

Yksi keskeinen avain uupumuksesta toipumiseen oli nöyrtyminen huomaamaan, että tarvitsen toisia ihmisiä – ja heidän avustaan on oikeasti hyötyä. Laajemmasta perspektiivistä katsottuna se oli aivan loistava oppitunti auttamisammatissa toimivalle coachille, jonka yksi sokea piste oli oma tarve tukeen. Siinä hetkessä kokemus oli kuitenkin kaikkea muuta kuin loistava. Se oli aikamoista taistelua ja rämpimistä. Tällä hetkellä olen kiitollinen sekä kohtaamistani vaikeuksista että niistä ystävistä, mentoreista, sparraajista, coacheista ja terapeuteista, jotka ovat tukeneet omaa kasvuani.

Kansainvälisen coaching-järjestö ICF mukaan “Coaching on kumppanuutta ajattelua herättävässä ja luovassa prosessissa, joka inspiroi asiakasta henkilökohtaisen ja ammatillisen potentiaalinsa täysipainoiseen hyödyntämiseen.”

Sana kumppanuus on tässä määritelmässä olennainen. Oman potentiaalin täysipainoinen hyödyntäminen ei tapahdu tyhjiössä. Sosiaalisina ihmisinä tarvitsemme toisiamme myös kasvaaksemme. Toinen ihminen voi auttaa meitä näkemään sellaista, mitä emme itse näe, haastaa omia selityksiämme, tarjota turvallisuutta vaikeiden asioiden tutkimiseen ja tukea meitä ottamaan vastuuta niistä asioista, joiden itse tiedämme olevan meille tärkeitä. Hyvä coaching-prosessi tarjoaa tähän yhdistelmän tietoisuutta, turvallisuutta, haastamista ja positiivista vastuullisuutta. Coach ei voi saada ketään tekemään vaikeita asioita eikä ota vastuuta toisen ihmisen elämästä. Hän voi kuitenkin auttaa ihmistä näkemään selvemmin, mistä hän itse haluaa ottaa vastuuta ja tukea häntä ottamaan seuraavan askeleen sitä kohti.

Joskus juuri se askel on sellainen, jota olemme vältelleet pitkään.

Ja joskus juuri se askel voi olla ratkaiseva nytkähdys eteenpäin prosessissa, jossa kasvamme enemmän omaksi itseksemme ja tuomme potentiaaliamme rohkeammin tähän maailmaan.

Kirjoittaja: Vesa Vuorinen

Vesa Vuorinen, PCC, on executive coach, valmentaja, coachien kouluttaja ja mentor coach, joka on työskennellyt yrittäjänä johtajien, esihenkilöiden ja coachien kehittymisen parissa yli 15 vuoden ajan.

Hänen missionsa on edistää ihmisten sisäistä kasvua ja syventää heidän ymmärrystään itsestään ja toisista, jotta he voivat johtaa viisaasti ja rohkeasti sekä synnyttää ympärilleen laajenevia myönteisiä vaikutuksia omissa tiimeissään, organisaatioissaan, perheissään ja yhteisöissään.

https://www.linkedin.com/in/vesavuorinen/

Tämä blogi on toteutettu yhteistyössä ICF Finlandin jäsenen kanssa.
Haluaisitko sinäkin kirjoittaa blogin ja jakaa osaamistasi?
Ota yhteyttä: icf@icffinland.fi